Kylvöjä ja krookuksia

 Kylvin jo helmikuun puolella kylmäkäsittelyä vaativia lajeja. 

Kätevimmäksi olen kokenut Biltemasta ostamani kylvölootan, jossa on pohjattomia metallipotteja. Alle laitan kastelumaton. Toimii kuin junan vessa.

Siis jos siemenet itävät. Kylvöksessä on muun muassa haavepuu, Liquidambar styraciflua eli lännenambrapuu, jota olen kylvänyt ennenkin, mutta silloin ei mitään ikinä itänyt.

Jos se nyt itää, ei puu varmaan kuitenkaan menesty Suomessa, sillä sitä ei tietääkseni kasva yhdessäkään kasvitieteellisessä puutarhassa tai abroretumissa meillä. 

Näillä hinnoilla ei kokeilu tule kovin kalliiksi: kukin pikku pussi maksoi 2,5 puntaa. Tilasin nämä vanhasta suosikkipaikastani Special Plantsilta. Se on brittiläinen, mutta kierrättää siemenet Irlannin kautta, jolloin ne pystyy lähettämään muihinkin EU-maihin. Paitsi että uusimmassa uutiskirjeessä sanottiin, että tämäkin on kiellettyä maaliskuun jälkeen – hemmetin brexit kaikkine jälkitauteineen!

Päällimmäisenä kuvassa on valkokukkaisen haisukurjenpolven siemeniä – viimeinkin saan sitäkin puutarhaan! Sen nyt luulisi itävän, kun luonnon haisulikin kylväytyy kaikkialle.

Nyt en muistakaan, mitä muuta kylvin, siitä on niin monta viikkoa. Perennoja lähinnä. Silloin oli lunta laittaa kylvöksen päälle. 

Sitten lumet sulivat ja tihkusateet tulivat. Yhtenä sateisena päivänä nostin kylvöksen ulos saamaan luonnon hienonhienoa kastelua.

Toissa yönä tuli taas lunta, mutta vain reilu senttimetri. Siitäkin sai vähän kaavittua lunta kylvölootan päälle.

Tämän kuvan otin ennen lumen tuloa. Siinä on kaksi myyrien kauhua: Musti (peltomyyräaterialla) ja taustalla nurmelta törröttää myyränloukku vesimyyrän tuottamien maakasojen vieressä. Se on onnistunut pyydystämään jo yhden isonpuoleisen vesimyyrän, vaikka myyrä ei loukun kolosta mahtunutkaan. Mutta riitti, että se työnsi päänsä koloon, jolloin giljotiini napsahti alas ja myyrä oli mennyttä. 

Nyt loukku on pysynyt hiljaa yli vuorokauden, joten kaivoin kasvimaalta pikkuruisen porkkanan, jota en syksyllä nostanut, ja laitoin sen syötiksi.

Mutta katsotaanpa kuvia uuden eilisen lumen kanssa. Tässä on syksyllä ruskopenkkiin istuttamani Crocus × leonidii 'Little Amber'. Tämä on armeniansahramin ja Crocus reticulatus -lajin risteymä. Tulppaaninlehtiäkin on noussut.

Kultasahrami näyttää melko samanlaiselta, vaikka ei ole sukua edelliselle. Näitä keltaisia krookuksia ruskein raidoin on useita eri luonnonlajeja ja -muunnoksia sekä niistä kehitettyjä lajikkeita.

Alppipenkistäkin löytyi yllättäen krookuksennuppu kurkistamassa sormustinkukan lehden alta. Muistaakseni tämä tuli vääränä lajina, joten lajista tai lajikkeesta ei ole tietoa.

Tässä vielä uudestaan Crocus alexandri, jota edellisen jutun kommenteissa ihasteltiin. Upea musteenvärinen kuviointi!

Muotopuutarhan tähtisahrami 'Roseus' on ollut viittä vaille avautumassa eilen ja tänään, kun lämpöä on noin +3 ja aurinko pilkahtanut välillä – mutta ei riittävästi kukkien leväyttämiseen auki. Näissä on puolestaan niin vaatimaton kukan ulkopuoli, ettei niitä tahdo havaitakaan ennen kukkien avautumista.

Luulen, että tämä on sinisahrami 'Blue Pearl'. Edessä on kurjenmiekan lehtiä, niitä on noussut runsaasti.

Tässä alueella kasvaa kolmea eri kurjenmiekkaa, joten en mene arvaamaan, mitä nämä ovat, mutta lupaavalta näyttää! Oikeanpuoleista voi kyllä veikata 'Katharine Hodgkiniksi' ihan vain siksi, että sillä ei ole vielä lehtiä. Lumikurjenmiekoilla, joita tässä myös on, nousevat lehdet kukkavarsien kanssa samaan aikaan – vasemmanpuoleiset ovat todennäköisesti niitä. 

No niin, tulihan sittenkin arvattua. Mutta tässä kasvaa myös 'Frozen Planet'.

Kukassa ei edelleenkään ole enempää kuin kaksi ensimmäistä 'Painted Ladya'. Ne ovat aika hurmaavia myös ohuen lumikuorrutuksen kanssa.

Mittari on tosiaan päivisin selvästi plussalla hyytävästä tuulesta huolimatta, joten katoilta sulivat lumet jo eilen, eikä sitä maassakaan enää paljoa ole. Suunta on ylöspäin, sillä kylmät yöt näyttävät olevan takana ja aurinkoisia, maltillisen leutoja päiviä on luvassa. Krookuksenkukkia alkaa varmaan poksahdella auki!

Armeniansahrami Crocus angustifolius

Haisukurjenpolvi Geranium robertianum

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Sinisahrami Crocus biflorus

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Koska kukkii -haasteen ensimmäinen huti

 Italiantalventähti 'Schwefelglanz' ehti kukkia viime viikolla.

Kukka oli avautunut niinä lämpiminä päivinä, kun olin kaupungissa. Olin arvannut tälle kukkimispäiväksi tänään eli 12.3. Jostain syystä ensimmäinen kukka oli tavattoman aikainen.

Tavallisempia kirkkaankeltaisia talventähtiä nousee monestakin paikasta, kun toissa viikolla niistä ei näkynyt vielä mitään.

Paras tupas on saniaistarhassa, mikä osoittaa selvästi, kuinka karikkeinen, ilmava maa on näiden mieleen. Olisipa minulla tarjota tällaista kaikille kasveille! Mutta on tämä myös vanhin kasvusto, istutettu yli 15 vuotta sitten.

Ikävämpiä yllätyksiä ovat vesimyyrien uudet käytävät ja niistä kielivät kasat. Kantapää uppoaa maahan, mutta tällä kertaa en tallo käytäviä, sillä hankin mantereelta myyränloukun. Upotan sen käytävään ja katson, mitä tapahtuu. Loukku näyttää kyllä epäilyttävän pieneltä, vesimyyrähän on rotan kokoinen. Mustilla on siis edelleen hommia.

Tunnelma on kumminkin positiivinen – erittäin positiivinen! Rohanissa ovat kriminlumikellot tulleet kukkaan. Taustalla on puistolumikello 'Viridapice'.

'Viridapice' lähempää. 

Rohanin varjoisammassa päässä kukkii kohta lumikello 'Atkinsii'. Tällä on kauniin pitkät ulommat kehälehdet.

Persiansinililjat ovat nousseet salamana maasta suoraan kukkaan lämpiminä päivinä.

Aikaisimpien krookusten, kuten tämän kultasahramin, nuput ovat myös puskeneet esiin. Toissa viikolla ei näkynyt kuin vasta lehtiä. 

Kostea kevätniitty on lumikellotuppaiden koristama. Niiden väleistä näkyy muidenkin sipulikukkien piippoja.

Niityn reunalla on puistolumikello 'Blonde Inge' tulossa kukkaan. Tällä lajikkeella on keltaiset kuviot kukassa, mikä näkyy jo kukkaperän vaaleassa värissä.

Muotopuutarhassa on kerrottuja lumikelloja, kuten tämä 'Hippolyta'. Kerrottujen lajikkeiden kukat ovat ihania paksukaisia, kun sisempiä kehälehtiä on niin paljon.

Täälläkin on aikainen krookus, tähtisahrami 'Roseus', noussut ja kukat varmasti avautuvat seuraavana aurinkoisena päivänä. Voi olla, että ne ovat avautuneet jo aiemmin, mutta en ole ollut sitä näkemässä.

Viereisessä penkissä on tähtisahramien seuraan nousemassa atsurihelmililjoja; helmililjoista aikaisimpia.

Pari viikkoa sitten istutin yhden mullan pinnalle nousseen sipulin takaisin maahan ja siinäkin pilkotti jo nuppuja.

Muotopuutarhassa on myös kevään ensimmäinen kurjenmiekka kukassa: ihanaakin ihanampi 'Painted Lady'. Tämä on viime syksynä istutettu, ne tuntuvat aina olevan vähän hätäisempiä kukkimaan kuin kauemmin puutarhassa eläneet.

Ruskopenkissä kukkivat lukuisat turkinlumikellot, vaikka niiden pitäisi olla vähän myöhempään kukkivia. Paikka on aurinkoisessa rinteessä, se varmaan auttaa. Pidän erityisesti turkinlumikellon raikkaan vaaleanvihreistä, kaartuvista lehdistä. Taisin ihastua tähän lajiin, kun sen ensi kerran näin, ja se on pysynyt suosikkina.

Istutin syksyllä pari 'Painted Ladya' myös vanhan talon kivijalan eteen, sillä se on otollisempi penkki kurjenmiekoille kuin savinen muotopuutarha. Tässä niillä on rutikuiva ja aurinkoinen kasvupaikka.

Kun tämä kukka oli vielä nupulla, luulin sen olevan 'Sheila Ann Germaney', mutta sepä näyttää nousevan vähän myöhemmin.

Samaan paikkaan päätyi myös erityisen ihanien krookusten mukuloita, kuten Crocus alexandri.

Kevätkellon ei pitäisi enää yllättää, kun se on asunut tässä kuistinrappujen kulmalla jo yli 15 vuotta. Huomasin sen kukkanuput nousemassa maasta jo kaksi viikkoa sitten. Mutta niin se vain hämmästyttää joka kevät, että tämä kukkanen – lumikelloja selvästi korkeampi – kukkii tässä täysin varjoisassa nurkkauksessa jo näin aikaisin. 

Keltapilkkuinen versio kevätkellosta on karpaattilainen var. carpathicum, tavallisemmin tällä lajilla on vihreät pilkut. 

Ensi yönä varmaan sataa lunta täälläkin, mutta perjantaista alkaen näyttää mittari taas olevan pääosin plussan puolella! Maltillisesti tosin, mutta hidas kevät onkin parasta, mitä on.

Atsurihelmililja Muscari azureum

Italiantalventähti Eranthis hyemalis

Kevätkello (kevätlumipisara), keltapilkkuinen muoto Leucojum vernum var. carpathicum

Kriminlumikello Galanthus plicatus

Kultasahrami Crocus chrysanthus

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Puistolumikello Galanthus nivalis

Turkinlumikello Galanthus woronowii

Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Maaliskuun kalenteripoika

 Mustin hiihtoloma

Muutama viikko sitten oli uutta lunta, ja sitä olikin enemmän kuin koko talvena tähän asti.

Musti pitää erityisesti tuoreesta, ilmavasta ja pöllyävästä lumesta.

18 vuoden iästään huolimatta Musti innostuu siitä edelleen. Karvatkin menevät innostuksesta pörröön.

Musti käy tunnollisesti vessassa ulkona, satoi tai paistoi. Äkillistä yöllistä pissahätää varten keittiössä on hiekkavati, joka on käytössä myös kovilla pakkasilla. Tänä talvena niin kovaa pakkasta ei kyllä ole ollut.

Sitten on taas kiire johonkin.

Myyrätilanne on tutkittava. Ja kaikki muukin.

Kierrämme puutarhan yhdessä joka päivä. Ransu pysyttelee enemmän sisällä, siksi siitä ei ole niin paljon kuvia.

Musti innostuu usein kiipeämään puuhun, kun sillä on yleisöä. Se on niin nopea, etten ehdi ottaa kuvaa ennen kuin se on jo oksilla.

Alastulo on yhtä vauhdikas.

Hyps vain!

Parin päivän päästä tassutuntuma ei enää ollut pehmeän pöllyävä.

Aurinko lämmitti pantterin turkkia ja sulatti lunta.

Hyvä kyttäyspaikka vaahteraa ympäröivällä pöydällä suli pian lumesta.

Nyt siinä ei ole enää hiutalettakaan, kuten ei muuallakaan.

Mustin raapimatolppa ja teline ovat vähän järeämpää laatua.

Tämäkin on hyvä tolppa!

Kalenteripantteri toivottaa maukasta maaliskuuta!