Wednesday, 28 September 2016

Alppipenkin kevät, kesä ja syksy


Kylläpä aika kuluu nopeasti. Keväällä kirjoitin vastavalmistuneesta alppipenkistä ja nyt on jo syksy. Täytyy raportoida, mitä penkissä kesän aikana tapahtui. Penkki on navetan eteläseinustalle tehdyssä pienessä pengermässä. Tässä navettanäkymä alkukesän ihanana hetkenä, kun pihlaja ja raparperi kukkivat.

Alpines
The alpine border was built in the spring and during the summer a part of it has been planted with tiny plants that I could not have before. Oh bliss.


Koska olin saanut alppipenkin valmiiksi juuri ennen Lahden puutarhamessuja, hamstrasin messujen mainiosta taimitarjonnasta monta kivikkokasvia. Viimeinkin pääsin hankkimaan näitä pikku herkkuja! Tämä on hopearikko, mutta kukat ovat punaiset. Taimessa ei ollut mitään lajikenimeä, mutta esimerkiksi 'Millstream' on suunnilleen tämän näköinen. 'Rosea' olisi kai hieman hailakampi. Tämä on oikea minipieni kasvi, kukkavarsi alle 10 cm. Kasvi kukki kesäkuussa.


Ihastuttava mikrokokoinen mätäslaukkaneilikka! Tällä on tieteellinen nimi kohdillaan: juniperifolia, katajamaiset lehdet. Tämän lehdet ovat tosiaan pienet ja kapeat kuin neulaset.
Moni ihmettelee, miten tieteellisiä nimiä voi muistaa, mutta kun ne ovat niin loogisia! Suomalaisia nimiä on paljon vaikeampi. Vihaan näitä tuplanimiä, jotka eivät ole sitä eivätkä tätä – ei tämä ole laukka eikä neilikkakaan, pläägh!


Sitten alkoivat pienet neilikat kukkia. Tämä on kääpiöneilikka.

Kun kerrottu vuorineilikka avasi kukkansa, pökerryin kauneuden edessä. Keskikesällä koitti ilon hetki, kun edelliskesänä kylvetyt pulskaneilikat itivät. Perennojen kylvösruukut kannattaa aina upottaa talveksi maahan ja odotella, tänäkin vuonna minulla on itänyt monta talven yli ulos jätettyä perennakylvöstä, ja ne aiemmin raportoidut punalehtiruusutkin.

Pulskaneilikan pikku taimet pääsivät jo alppipenkin multaan, mutta vasta noin puolet penkistä on istutettu. Kylvin tyhjälle puolikkaalle keskikesällä unikoita ja tätä hirssiä tai mitälie, jonka siemenet olin joskus saanut... ööh... kai keväisessä blogiarvonnassa. Olen vähän huono näissä yksivuotisissa, mutta tulipahan hyötykäyttöön, hirssit ovat nyt tulossa kukkaan! Jossakin unikossakin on kukkanuppu, tosin en tiedä, onko se enää sateen ja tuulen jäljiltä missään kuosissa.

Alppipenkistä navetan sivulle kiertää aloitettu laatoitus, jota jatkan joskus myöhemmin. Istutin ovensuun rampin ja laatoituksen väliseen koloon 'Minor'  -nummiajuruohon taimen, se on levinnyt kivasti maata myöten kesän mittaan. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa silloin, kun se kukki violettina minipienin kukkasin, se oli todella söpö!

Söpö Musti esittelee.

Rakastan laukkaneilikoita, ihastuin niihin joskus Skotlannin rannikolla. Englanniksi tämä on sea pink (neilikka siinäkin nimessä) tai thrift, ruotsiksi trift, joten se on varsin helppo muistaa. Jotkut kasvien nimet ovat todella hauskoja muilla kielillä. Keväällä puutarhaani istuttama siperiankleitonia on englanniksi wandering sailor, harhaileva merimies!
Tämä kirkkaanvärinen on rusolaukkaneilikka 'Düsseldorfer Stolz', joka lähes kuoli isojen kivien välissä polun varrella, se oli huono paikka, kun täällä ei ole useinkaan lunta. Onneksi ennen viime talvea olin jo pelastanut ne korret, mitkä vielä hengissä olivat, isoon ruukkuun. Vaikka se vietti talven ulkona, selvisivät taimet pakkasesta. Keväällä ne pääsivät alppipenkkiin ja nyt ne ovat vankistuneet sen verran, että ovat alkaneet kukkia.
Kun taas ensi vuonna ehdin paneutua tähän, aion hankkia kaikkia niitä harvinaisia ja hennon pikkuruisia sipulikukkia, jotka ovat kotoisin vuoristoista ja joita ei voi istuttaa kukkapenkkiin joko minipienen kokonsa takia tai siksi, etteivät ne lainkaan kestä seisovaa vettä. Tässä vähän kohollaan olevassa penkissä ei vesi viivy.

Jihuu, täällä sataa! Syyskuu on ollut ennätyskuiva, sadetta on tainnut tulla alle 10 mm koko kuukautena. 

Kirjoitin alppipenkistä enemmän Yhteishyvän blogiini täällä.


Hopearikko – Saxifraga paniculata
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Mätäslaukkaneilikka – Armeria juniperifolia
Nummiajuruoho – Thymus praecox
Pulskaneilikka – Dianthus superbus
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Vuorineilikka – Dianthus gratianopolitanus
TallennaTallenna

Monday, 26 September 2016

Syyskuun lopun tunnelmia

Nyt on kaunista. Oikein kaunista! Vaikka ehdin jo masentua syysvärien saapumisesta, on pakko todeta, että ovathan ne kauniita. Mutta kun tietää, mitä niiden jälkeen seuraa, niin...
Ei mennä vielä siihen. Ystävien kevättalvella antama esikko kukkii taas! Olen jo seonnut laskuissa, onko tämä vuoden kolmas vai neljäs kukinta. Eläköön, esikko!

The end of September
It is not the end of the world, even if it sometimes feels like that. The long, long winter is slowly coming. Luckily we are enjoying super warm and sunny days right now.


Tänään oli sen verran tyyni päivä, että pystyin saamaan kuvan tästä parista kerrankin varret pystyssä! Siniheinä ja täpläpunalatva 'Atropurpureum'.


Musti on niin iloinen kotiin pääsystä, että se suorastaan kirmaa. Tässä harvinainen pysähtynyt hetki.

Syysvärit ovat saapuneet Saaripalstalle. Marjaomenapensas 'Marleena' ja laidunkarstaohdakkeen kuivuneita kukintoja, taustalla vaahteran ruskaisin oksa.


Helmipihlaja on niin helmi.

Koivut ovat jo keltaiset, mutta saarnet ovat vielä vihreinä. Lehmät ovat vielä laitumella, kuvaan vain ei osunut yhtäkään.

Maailmanlop... siis syyskuun lopun tunnelmia kohentaa tuntuvasti tämä löytö: tarhasyysvuokko 'September Charm' on sittenkin hengissä! Se versoo! Nyt... aika myöhään. Toivotaan pitkää lauhaa syksyä, jotta tällä on jotain henkiinjäämisen mahdollisuuksia, kun nyt vasta alkoi yhteyttää.
Iloisia löytöjä kaikille muillekin, ja aurinkoista viikkoa!


Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Laidunkarstaohdake – Dipsacus fullonum
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Siniheinä – Molinia caerulea
Tarhasyysvuokko – Anemone hybrida
Täpläpunalatva – Eupatorium maculatum

Tuesday, 13 September 2016

Parvekepassio ja kotipedot

Korkeasaaren komistusten jälkeen on korkea aika esitellä omat kotipedot. Parvekepantteri Musti viettää löhölomaa, mutta uneliaisuus on näennäistä. Kaikki tekemiseni noteerataan.

After the Zoo
There are some felines at home too: a (small) panther and a very sleepy pallas cat. And my passion flower finally started flowering, it's taking over the balcony.


Tässä näkymä Mustin sohvalta ja lampaantaljalta käsin: vastaseinällä luikertaa kärsimyspassio. Se maksoi vain muutaman euron keväällä ja on jo tuottanut versoa koko rahan edestä. Muutama kukka on mennyt sivu suun ollessani poissa, ja versoja on joutunut ohjailemaan – yksi pitkä huiskula oli lähtenyt liehumaan parvekelasien ulkopuolellekin.


Tänään sain viimein napattua kukkakuvan päivänvalolla! Yhtä kukkaa ehdin jo nuuhkutella parin illan hämärinä tunteina, mutta kun en ollut päivisin kotona, en saanut siitä kuvaa. Nyt sain, ja uusia nuppuja on vielä ainakin seitsemän. 
Kukassa on ihana, kukkaisa ja kevyt tuoksu. Harmi, että Crabtree & Evelyn lopetti Passion Flower -hajuvetensä valmistamisen, se oli yksi suosikeistani. 
Pelkästään ulkonäöltäänkin tämä kukka on yksi kauneimmista, mitä olen nähnyt. Niin merkillinen, mystinen. Entä nuo kiinnikkeiden spiraalisojotukset sitten, kuin mitäkin jousia! Yhtä ihmettä koko kasvi. Ihmekukka-nimi on mielestäni mennyt tyystin väärälle kasville. Mirabilikset ovat aivan taviksia tähän verrattuna.

Tässä ei puolestaan ole mitään ihmettelemistä. Kotimanuli ottaa tupsluurit mökissään, kuten tavallista.

Antoisia nokosia vaan kaikille muillekin!

Monday, 12 September 2016

Eikä siinä vielä kaikki

Korkeasaaressa oli nähtävillä myös tiikereitä! Taustalla näkyy vähän pikkutiikeriä...

Amurintiikereilläkin on kolme pentua. Tämä vintiö yritti roikkua emon mahakarvoissa, mutta emo murahti ja häipyi.

Onneksi löytyi halukas painikaveri.

Emon luokse oli kumminkin kivoin mennä.

Lopulta kaikki kerääntyivät samaan läjään.

Isukki tarkasteli valtakuntaansa viereisessä tarhassa.


Päivän bongauksiin kuului myös uupunut leijonakuningas.


Pikkupandatkin oleilevat nykyään kissalaaksossa.

Kerrankin näin myös eurooppalaisen metsäkissan. Sekin nökötti manulien tapaan ylähyllyllä.

Lumileopardin kieli bongattu!

Ja upea häntä sekä jättipehmo-takatassu ♥

Some More
... More wild cats at Helsinki Zoo. The Siberian tigers have cubs too!

Sunday, 11 September 2016

Sunnuntaimanulit

Sunnuntain kunniaksi: lisää manulikuvia!

More pallas cats!

Manulihiipparointi. Huomaa järeät pehmotassut, noilla kelpaa tassutella. Mietin, jos tämä tulisi ransumaisesti mäiskimään minua poskelle aamuisin; miltä se tuntuisi.

Sitten katettiin pöytä.

Manuleilla ei ollut kiire. Kukin tarkkaili tilannetta omasta kyttäyspaikastaan.
Tajusin, mikä tärkeä sisustuselementti meiltä puuttuukaan. Manulihylly!


Tämä taitaa olla emo, kun on vähän muita tukevampi. Kävi nappaamassa pitkähännän oksanhaarasta.


Varovainen askellus saalis suussa.


Sitten tuli hintelämpi tyyppi, ilmiselvä pentu. Muuten oli jo kooltaan emon tasoa, kuten kuvista näkyy.


Kiipeilytekniikka oli vielä hieman hakusessa.


Alas se pääsi, ja jonkun vastalauseen taisi samalla murahtaa. Olisiko ollut siksi, että äiti ehti napata hiiren. Vai siksi, kun ei oikein mennyt putkeen.


Onneksi se ei ollut viimeinen hiiri, niitä oli pitkin tarhaa ja pakkasesta löytyy lisää. Tiedän sen omasta kokemuksesta, sillä vietin työelämään tutustumispäivät Korkeasaaressa, ammoisina kouluaikoina. Korkeasaaressa on herkkuruuat ja hyvä hoito! Vihanneksista jäi mieleen, että ne olivat freesimpiä kuin kaupan vihannestiskillä. Ja eläintenhoitajista jäi mieleen erittäin kiinnostuneet ja omistautuneet hoitajat, jotka saattoivat viettää vapaa-aikaansakin työpaikalla esimerkiksi kotkia kiikaroiden.
Mukavaa ja maukasta sunnuntaita!

Saturday, 10 September 2016

Kenen karvat

Arvaako joku, kuka on kuvassa?

No sehän se on! Manuli!
Koska minulla oli asiaa manulien asuinseudulle muutenkin, kävin katsomassa, näkyisikö niitä. Näkyi enemmän manuleita kuin koskaan aiemmin. Niitä suorastaan vilisi.

Emomanulin tunnisti siitä, että se oli vähän isompi, mutta olivat pennutkin jo aika isoja. Ne taisivat olla vähän hintelämpiä, mutta koska manuli on karvapallo, ja lisäksi ujo sellainen, ei niitä nähnyt läheltä eikä kovin pitkää aikaa kerrallaan.

Kun manulit olivat saaneet ruokaa, asettuivat ne hyllylle häkin takaosaan.

Nukuttaa...

Niin?! Vähän päikkärirauhaa, kiitos!

Krooh...

Naamapesu meinasi unohtua. Se ensin, sitten lepo.

Pallas cats
I went to Helsinki Zoo to have a look at pallas kittens. They are already big – and it is difficult to measure their size, being elusive furballs.