Monday 18 March 2024

Hammasta purren

 Lumikellon kukintaa vaikka sitten rahalla!

Olen pitkästä aikaa kaupunkiasunnossa eli mökillä. Täällä on paljon ihmeellistä, kuten kovasti ihmisiä ja kauppoja. Yhdestä kaupasta löytyi lumikelloja!

Täälläkin oli eilisaamuna maa valkoisena, kuten kotisaarellakin. Lisää pyrytti. Viime yö oli kylmä, lumikello vietti sen lasitetulla parvekkeella vain tämä lasikupu suojanaan. Se riitti, lehdet ja varret eivät laonneet ollenkaan.
Laji on etiketin mukaan tähtilumikello ja niin se näyttäisi olevankin. Lehdistä sen parhaiten näkee: ne eivät ole vastakkaiset kuten puistolumikellolla, eivät myöskään vaaleanvihreät ja kiiltävät kuten turkinlumikellolla, eikä niissä ole paksuja kääntyneitä reunoja kuten kriminlumikellolla. Vasta kukan avautuessa näkee, onko tällä tyypilliset kaksi vihreää laikkua. Tämä voi silti olla jokin risteymä, se ei ole poissuljettua.
Muutaman euron pulittaminen yhdestä pienestä ruukusta voi tuntua paljolta, mutta tämä on varmin keino saada lumikellon elinvoimaisia sipuleita puutarhaan. Nehän eivät siedä kuivumista eivätkä sen takia aina nouse, vaikka niitä olisi syksyllä istuttanut.

Kaupungissa olemisen hyviä puolia on sekin, että on lankakauppojen äärellä.

Huonoja puolia ovat naapurien äänet, joihin heräsin keskellä yötä aivan ihmeissäni oltuani puolitoista kuukautta putkeen kotona saaressa. 
Kuvassa on vintiltä löytynyt upea transistoriradio, japanilaista muotoilua 1960-luvulta. Surukseni siitä ei kuulunut pihaustakaan, kun laitoin siihen patterit. Vein sen oikein korjaajallekin. Hänkään ei saanut sitä toimimaan.
Sitten yhtenä päivänä kokeilin taas laittaa radiota päälle ja sieltä kuuluikin ääntä! Nyt se toimii. Sillä vain kesti herätä henkiin vietettyään vuosikymmeniä vintillä. Ei siinä kovin laadukas ääni ole, paljon kuuluu rätinää, mutta ihanaa, että se kuitenkin toimii.

Jos Mustilta kysytään, ei kaupungissa ole mitään hyvää. Pojat joutuvat kaiken lisäksi rokotuksiin ja Ransu sydänultraan. Ransua ei kyllä haittaa, se sai tänään possunsiivuja. Sille käy kaikki, kunhan mamma ei jätä ja saa ruokaa.


Kriminlumikello Galanthus plicatus
Puistolumikello G. nivalis
Turkinlumikello G. woronowii
Tähtilumikello G. elwesii

Thursday 14 March 2024

Pajunkissat koiranilmalla

 Oikeat kissat ovat sängyssä, luonnollisesti.

Otin muutama päivä sitten kuvia pajunkissoista, kun aurinko paistoi. Tässä mustakissainen "Black Cat" (Salix chaenomeloides) tai 'Melanostachys' (puuteripaju), en ole varma, kumpi. Joskus käy niinkin, että eri lajit tai lajikkeet paljastuvat samaksi, joten odotellaan, mihin kasvitieteilijät näiden erikoispajujen kanssa päätyvät.

Sitten vähän realismia. Mustakissainen paju asustaa jäätikön vasemmalla reunalla, mutta on niin pieni, ettei sitä vielä erota. Tuossa olisi salaoja ruusu-heinätarhan ja Rohanin ali isoon tienvarren ojaan, mutta tämäkin salaoja on edelleen jäätynyt umpeen. Penkkien kasveilla vähän huonohkot olot.

Muuallekin alkaa kertyä lätäköitä, kun jäätynyt maa ei vedä. Tässä on aika monen päivän sateet luvassa – saa nähdä, kuinka käy.

Iloisempi tilanne on sen pengermän päällä, jonka juurella paju asuu. Tässä ei vesi seiso ja kaukasianpionin punainen alku näkyy. Toisella puolen punahevoskastanjaa on 'Purple Hill' - kurjenmiekkoja noussut jo useita ja niiden kasvustot näyttävät runsastuneen; versoja nousee ryppäinä.

Puuteripaju 'Mount Aso' alkaa olla täydessä nupussa, tai siis kissassa.

Realismikuva siitäkin. Paju on kuvassa etualalla, olen jättänyt sen viereen palmusaran kuivat varret harhauttamaan mahdollisia nakertajia, mutta kauriit eivät ole pihaani viime viikkoina onneksi tulleet.
Olen istuttanut pajut tietenkin pihani kosteampiin kohtiin, mikä juuri nyt tarkoittaa jäätiköitä.

Kuva vastakkaisesta suunnasta, nyt äskeinen paju on kuvassa taustalla kivipengermän alapuolella. Etualalla on mutapuutarha.
Tilanne on kyllä hieman parantunut pahimmasta.

Sama kohta kuukausi sitten.

Onneksi jäätiköitä ei ole ihan kaikkialla. Suurin osa pihasta on vihreänä, vaikka maa on roudassa kaikkialla.
Pystytin kaksi ensimmäistä vesitynnyriä keräämään sadevettä, kun näin keväällä ei koskaan tiedä, milloin seuraavan kerran sataa. Toivon, että ei tule niin kylmää yötä, että vesi jäätyisi ja hajottaisi tynnyrit. Jos vettä kertyy paljon, sen massa on toki niin suuri, ettei se kovin äkkiä jäädy.
Nyt tuulee vain niin, että suurin osa vedestä lentää tynnyrien ohi. 

Myräkän hyvä puoli: talon etelä- ja länsipuolen ikkunat saavat ihan ilmaisen pesun!


Kaukasianpioni Paeonia mlokosewitschii
Palmusara Carex muskingumensis
Puuteripaju Salix gracilistyla

Tuesday 12 March 2024

Koska kukkii -haaste

Kivipellon Saila heitti Saaripalstalle kivan haasteen. Tämähän on Hiidenkiven puutarhan lanseeraama Koska kukkii -haaste, johon olen tainnut osallistua kahtena aikaisempanakin keväänä eli haasteen synnystä asti. Haasteessa yritetään arvailla, koska muutama kasvi tulee kukkaan. Niistä ei saa vielä näkyä mitään, jottei olisi liian helppoa.

Kaimani Kivipellosta lisäsi siihen kohdalleni lisäkoukun: kukkien pitäisi tulla kukkaan myöhässä! Eli tuskaisen odottelun jälkeen kukkivat lajit.

Hmm! Ainakaan keväisiä kurjenmiekkoja ei voi enää valita, sillä niitä putkahtelee jatkuvasti maasta. Äskenkin löysin uuden 'Purple Hill' -verson punahevoskastanjan viereltä. Kukkia niissä ei toki vielä ole, mutta se maasta nouseva avaruussukkula on kukkanuppu.

Lumikelloja saa sen sijaan odottaa ilmeisesti pidempään. Ehkä ne eivät kykene ponnistamaan jäätyneestä maasta toisin kuin kevätkurjenmiekat (joita olen varmaan myös istuttanut lämpimämmille ja kuivemmille paikoille).
Muotopuutarhan 'Hippolyta' -lumikelloja olen käynyt etsimässä jo viikkoja, ei vain näy vieläkään mitään (kävin äsken varmuuden vuoksi vielä tarkistamassa). Tähänastisessa elämässään niiden nuput ovat aina löytyneet helmikuussa. Tämä tosiaan sopii tuohon tuskallisen odottamisen kuvaukseen.
Kuvassa 'Hippolyta' on tasan vuosi sitten. Se aloitti kukinnan helmikuussa. Maaliskuun alussa puutarha sai paksun lumikuorrutuksen, joka peitti kukat. Sieltä ne sitten vähitellen ilmestyivät, vailla vaurioita, kun lumi alkoi sulaa.
Lumikellohiljaisuus johtunee varmaan myös siitä, että haravoin syksyllä kaikki mahdolliset lehdet istutusalueille, myös muotopuutarhaan. Mikäli kasvit eivät saisi lumisuojaa, niillä olisi ainakin lehtiä. Muotopuutarhan tapauksessa vaahteranlehtiä. Lisäksi kippasin jossain vaiheessa myös käytetyt kissanhiekat Hippolytien päälle. Joten niillä on kyllä aikamoiset vällyt päästä läpi. En ole halunnut raottaa lehtimattoa, kun öisin on ollut vielä niin kovin kylmää.
Joten mitähän tässä arvaisi ensimmäiseksi kukaksi? Pitää yrittää myös miettiä sellainen päivä, että olisin kotona enkä juuri silloin kaupunkireissulla. Arvaan ensimmäisen kukan avautuvan 26.3.

Seuraavaksi laitankin haastavan ja erittäin toivotun kukan. Keisarinpikarililja 'Early Dream' jätti viime keväänä kukinnan kokonaan väliin. Se nousi maasta, paksu verso oikealla, mutta sitten näivettyi ennen kuin pääsi kukkaan. Voi siis olla, että se on jopa tyystin kuollut.
Keväällä 2022, jolloin tämä kukki ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa, raportoin kukkaan tulosta toukokuun 8. päivänä. Voi olla, että olen tänä vuonna juuri sinä päivänä ihanalla matkalla, joten arvaan kukinnan alkavan 12.5. Jos se siis ylipäätään elää.

Alppipenkin kanssa elän jälleen hiuksianostattavia aikoja. Kuten viime keväänä, siellä käy jokin hiirulainen tai myyräläinen popsimassa nousevien sipulikukkien versoja sitä mukaa kuin niitä nousee. Ja kun se on nimenomaan paikka, jonne olen istuttanut harvinaisimmat aarteeni!
Olen levittänyt verkkoja, niiden pitäisi vain olla hyvin tiheäsilmäisiä – en tiedä, kuinka pieni ko. jyrsijä on. Huomasin, että Trico Garden on päässyt loppumaan, muuten olisin käyttänyt sitäkin. 
Kuvan 'Yalta' -krookuksen kukka löytyi viime vuonna 7. huhtikuuta. Tämä on muuten risteymälajike: siemen kerätty tähtisahramista, siitepöly on mitä luultavimmin peräisin kevätsahramista. Mielestäni krookuksia ei vielä ole alppipenkistä noussut. Arvaan tämän kukan löytyvän 9.4., sillä alppipenkki on lämmin paikka ja tuskin enää jäässä pitkään. Mikäli tämän versoja ei syödä!

Pitäen mielessä Kivipellon Sailan ajatuksen myöhäisyydestä laitan viimeiseksi isokäenrieskan. Tämä on ystävältä saatu aarre. Sen kasvupaikassa oli vielä vähän aikaa sitten jäätikkö, joten kukinta luultavasti myöhästyy edellisvuosista. 
Otin tämän kuvan viime keväänä 12. huhtikuuta, arvaan, että tänä vuonna ollaan samassa tilanteessa 18.4.

Loppuun vielä bonuskuva viime keväältä tuolta samalta päivältä 12. huhtikuuta. Mitä ilmeisimmin se oli loistopäivä, lämmin ja aurinkoinen. Ransu esittelee muotopuutarhan kurjenmiekkoja, krookuksia ja helmililjoja.


Haastan Päivänpesän elämää -blogin mukaan.

Säännöt: 
Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. 
Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 
Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi: KLIK.
Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.


'Hippolyta' on lumikellon, Galanthus, risteymälajike, ns. Greatorex-lajike.
Isokäenrieska Gagea lutea
Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis
Kevätsahrami Crocus vernus
Tähtisahrami Crocus tommasinianus

Sunday 10 March 2024

Nuppuja napajäätiköillä

 Vähän meni liioittelun puolelle tuo otsikko, mutta sellaisiahan lööpit ovat.

Pari päivää oli jäätävää, kuten edellisessä jutussa totesin. Viime yö oli pohjanoteeraus: 
–7,4 astetta. Hyyy! 

Päivisinkään ei oltu plussan puolella. Sumuinen sää jäätyi huurteeksi puihin ja se oli todella kaunista, mutta ei niin kaunista, että olisin mennyt sitä kuvaamaan. Pysyin sisällä, mitä nyt pihaa vähän kiertelin. 

Pihan länsireunalla alarinteessä on yksi jäätikköalueista.

Tässä säätila tänään! Voi että. Enkä pelkästään minä laulele, vaan kaikki linnut lurittavat oikein sydäntensä kyllyydestä. Punatulkkujen kevätlaulut ovat erityisen kauniita juuri nyt.
Länsireunan yläosan jää- ja vesitilanne on yllättävän hyvä, toisin sanoen jäätikköä ei ole. Tämä kyllä enteilee erittäin kuivaa kevättä. Mutta ainakin ruskopenkin kasveilla on nyt hyvät olot.

Kiinanpunapuu eli pari viikkoa jäätyneessä lätäkössä, mutta niin se on tehnyt tähän asti muinakin kevättalvina. Sen talvehtimisesta ei vielä ole tietoa. Silmuista suurin osa näyttää ihan hyviltä, vaaleilta. Sen alla on isopiippo 'Solar Flair' – talvikauden parhaita heiniä. Aina, kun se tulee esiin lumen alta, se on yhtä pirteän kellanvihreä! Ja vaikka olisi kovia pakkasia ilman luntakin.

Sitten, juuri äsken, löysin samasta ruskopenkistä jymy-yllätyksen. Talventähti! Miten ihanaa ja odottamatonta. Kukka on kyllä puoliksi syöty, hiirillä ja myyrillä on nälkä. Mutta olipa mukava ylläri!

Talventähdet ovat juuri tällaisia. Ensin ei ole mitään, sitten yhtäkkiä mullasta onkin noussut kukka. Onneksi ne ovat kirkkaankeltaisia, niin näkyvät!
Tutkin viime syksyn muistiinpanot puutarhapäiväkirjasta. Tässä pitäisi olla turkintalventähteä ja niin näyttää olevankin, sen näkee jo nyt. Kukan ympärillä olevat varsilehdet ovat kapeita ja pronssinsävyisiä.
Päiväkirjasta löytyi myös maininta italiantalventähdistä, joita olen istuttanut toiseen paikkaan. Olenpa iloinen, että ymmärsin hankkia näitä kevään ilostuttajia ja istuttaa ihan uusiin paikkoihin!

Ruskopenkin lähellä ovat ruusuherukat jo valmiita ensi kuussa alkavaan kukkatykitykseen. Ihme kyllä, nuppuja näyttää olevan ihan latvaa myöten. Luulin, että näin ankara talvi olisi palelluttanut ylimmät oksat, kun tämä ei ole kovin talvenkestävä.

Ruusuherukan alla on ihania perennoja, jotka tuottavat talvikauteen iloa koko talven yli pysyvillä lehdillään: tarhavarjohiippa, ruskosormustinkukka (vaeltanut ruskopenkistä) ja harmaakäenkukka.
Alempana rinteessä on huolestuttavia, jäätyneitä lätäköitä, mm. syksyllä istutetun uuden kärhön kohdalla. Voi mämmi.

Tilanne on yleisesti ottaen kiva, sillä kun lunta ei ole, tuli kukkapenkit jo siivottua. Toisin sanoen pätkin kuivat perennanvarret pensassaksilla niille sijoilleen. Laventeleista ja salviasta leikkasin vanhat kukkavarret. Jotenkin puutarhan ulkonäkö koheni kuin taikaiskusta.
Karhunvatukoille en tehnyt vielä mitään, kun en muistanut, mitä niille pitäisi tehdä. Pystyt röyhyt vasemmalla ovat koristekastikkaa, niitä en vielä raaskinut leikata, kun tuovat mielenkiintoa vielä alastomille istutusalueille. 

Ruusujakaan en vielä leikkaa, niiden aika on myöhemmin. Köynnösruusuilla on vielä pakkasvillat tyvien ympärillä ainakin puolitoista kuukautta. Muotopuutarhassa ei näy vieläkään lumikellonversoja, käyn kärsimättömänä tiirailemassa niiden kasvupaikkoja päivittäin. Ja tällaisena aurinkoisena päivänä ehkä tunnin välein.

Kuusen alla on paras lumikellotilanne.

Luonnon kevätpiippo on yhtä kaunis talviheinä kuin serkkunsa isopiippokin.

Tiarella aamukohmeessa. Taustalla näkyy lumikellon nuppua...

Se on 'Snow Fox'! Kukkavarsi ei ole lannistunut hyytäviin päiviin eikä edes viime yön pakkaseen, kävin äsken ottamassa tämän kuvan. Ja kukkia on tulossa vähintään kolme! 
Kolme kukkaa siinä oli kylläkin jo viime keväänä, mikä oli loistosaldo yhden sipulin istuttamisesta edellissyksynä. Joten rohkenen odottaa lisääkin nuppuja.

Snow fox on suomeksi naali ja sen takia keksin tuon napajäätikköjutun otsikkoon. Mutta täällä tosiaan on jäätiköitä – yksi oikein paha, suuri jäätikköalue on ollut jo yli kuukauden entisen saunan vieressä peittäen mm. kuningassaniaisen kasvupaikan hyvin paksun jään alle, ja monet lumikellot siinä sivussa. Kunpa se alkaisi sulaa!
Mutta nyt taidan lähteä taas piippojahtiin. Tästä se alkaa: kyhärässä kulkemisen kausi.
Mahtavaa kevätkeliä sinnekin!


Harmaakäenkukka Lychnis coronaria
Isopiippo Luzula sylvatica
Italiantalventähti Eranthis hyemalis
Kevätpiippo Luzula pilosa
Kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides
Koristekastikka Calamagrostis × acutiflora
Lumikello Galanthus
Ruskosormustinkukka Digitalis ferruginea
Ruusuherukka Ribes sanguineum
Tarhavarjohiippa Epimedium × rubrum
Tiarella Tiarella
Turkintalventähti Eranthis cilicica

Friday 8 March 2024

Jäätävää

 Pysytään sisällä.

Eilen oli hyvin sumuinen päivä, otin kuvan olohuoneen ikkunasta. Periaatteessa tänään olisi kuvauksellista, sillä sankka sumu jäätyi huurteeksi puiden oksille. Muutama pakkasaste vain tuntuu jotenkin hyytävältä, joten pysytään sisällä.
Katsotaan vaihteeksi, mitä pelargoneille kuuluu.

Olohuoneen ikkunalla kukkii tuoksupelargoni.

Sen kaverina on munankuoripelargoni 'Raspberry Ripple', se kukkii käytännössä koko vuoden. Joka vuosi.

Sitten on tämä ihana limenvihreälehtinen, tuntematon lajike, jolla on kauniit valkeat kukat – tämäkään ei ole tämän talven ensikukinta, vaan kukintoja tulee pitkin talvea.

Makuuhuoneestakin löytyy, mutta kukkivia on vähemmän. Isossa ruukussa on tähtipelargoni 'Bev Foster'.

'Bev Foster' on aivan ihana. Siinäkin on talvella kukkia harvakseltaan. On kyllä kesälläkin, sillä olen tosi laiska lannoittamaan – pitäisi pistää kunnon panokset, jotta tulisi runsaampi kukinta.

Kirjavalehtinen, jonka lehdet ovat hyvin samantapaiset tuoksupelargonin kanssa, ei kuki ilmeisesti koskaan. Se ei haittaa, sillä sen lehdet ovat todella kauniit. Tämänkään lajikkeesta tai lajista ei ole tietoa; sain tämän ystävältä, jonka työpaikalla tämä oli.

No, täällä odotellaan kevättä, kaipa se palaa. Kahden päivän ajan oli niin huikaisevan hieno, aurinkoinen sää, että oksat pois!


Munankuori- ja tähtipelargoni kuuluvat kotipelargoneihin, Pelargonium Zonale-Ryhmä
Tuoksupelargoni Pelargonium × fragrans

Wednesday 6 March 2024

Ajatuksia kurjenmiekoista ja niiden tarpeista

 Keväisten pienten kurjenmiekkojen kukintaa odotellessa raportoidaan vielä yksi ensikukinta, joka jäi kokonaan mainitsematta viime kesänä.

Ruskearaidallinen taatankurjenmiekka on hankinta syksyltä 2022 ja se kukki ensimmäisillä kukillaan viime kesänä. Mantelityräkin limenvihreät kukinnot ovat leijonanväriselle kurjenmiekalle aivan täydellinen tausta!

Keltakurjenmiekka 'Berlin Tiger' ei päässyt blogiin ollenkaan viime kesänä, vaikka kukki näin komeasti. Se kasvaa vähän puolivillissä paikassa ojan partaalla, mutta viihtyy niin hyvin, että olen saanut jaettua sitä pitkin ojanvartta monen metrin matkalle tässä vuosien mittaan.
Oikeastaan mataran vaahtomaiset kukinnot ovat aika viehättävät, jos tykkää tällaisesta villistä meiningistä.

Keltakurjenmiekan kukka on eri mallinen kuin taatankurjenmiekalla, mutta 'Berlin Tiger' on väriltään samantapainen ruskeaviiruinen. Todella upea!

Laitetaan nyt tähän mukaan myös parrakkaita kurjenmiekkoja eli tarhakurjenmiekkoja, kun vauhtiin päästiin. Tässä näkyy vanha keltakukkainen löytökurjenmiekka "Kulosaari", joka kasvaa niin ikään keltakukkaisen ruusun eteläpuolella muotopuutarhassa. "Kulosaari" on ollut hyvä kukkimaan.
Kuvassa se on kylläkin vähän taka-alalla, sillä pääosassa on etualan 'Wladyslawa' -pioni; siinä oli valtava määrä nuppuja.

Mutta kaikki tarhakurjenmiekat eivät ole hyviä kukkimaan. Muotopuutarhassa vuosikausia kukkimattomana elänyt 'White City' yllätti kukkimalla komeasti viime kesänä. Olin tyhjentänyt kuivakäymäläni turvehaihduttamon erittäin ravinnepitoiset turpeet tähän penkkiin keväällä.
Ilmeisesti se vaikutti. Olen tässä viime aikoina vähän lukenut asiasta ja saanut selville, että näitä pitää lannoittaa ja myös kalkita, mikäli maaperä on vähänkään hapanta. Aiemmin olin ajatellut, että näille paahdetta ja hyvin läpäisevää kaasvupaikkaa vaativille kurjenmiekoille riittäisi vain laiha maa ja aurinkoinen paikka, mutta eipä se olekaan niin, ei ollenkaan.
Niinpä tyhjensin tänäänkin turvehaihduttamosta vähän suotovettä ja lorotin sitä tarhakurjenmiekkojen kasvupaikoille. Kovin paljoa ei voi kaataa, jottei typpipitoista ravinnetta tule liikaa ja senkin vuoksi, että maasta on sulana vasta muutama senttimetri pinnasta: enempi nestemäärä lähtisi vain valumaan johonkin suuntaan.
Lisäksi taidan sirotella näille tuhkaämpärin sisältöä, tuhkassahan on sekä ravinteita että kalkkia.

Vanhan talon kivijalan edessä on parhaillaan nousussa pieniä keväisiä kurjenmiekkoja, niiden jälkeen kukkaan tulee parrakkaita lajeja: pikku-, helluntai- ja tarhakurjenmiekkoja. Tässä tarhakurjenmiekka 'Abkhazia' tai 'Abkhaziya' kukassa viime kesäkuussa. Tämäkin on huippukauniin värinen!

Kuvia katsellessa tuli mukavan lämmin, odottava tunne. Kohta ollaan taas kukkakaudella! Tähän ihanaan hetkeen, kun kirsikkapuut ja tulppaanit kukkivat, on enää pari kuukautta!


Helluntaikurjenmiekka Iris Intermedia-Ryhmä
Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus
Mantelityräkki Euphorbia amygdaloides
Pikkukurjenmiekka Iris Pumila-Ryhmä
Taatankurjenmiekka Iris variegata
Tarhakurjenmiekka Iris Germanica-Ryhmä

Monday 4 March 2024

Sinisiä ja valkoisia

 Lupailin juttua Camassioista eli tähtihyasinteista. Ne kun jäivät kokonaan esittelemättä viime kesänä siitä huolimatta, että ovat kauniita ja viihtyvät hyvin.
On kummallista, etteivät ne saaneet palstatilaa, sillä vaaleansinikukkaisia lajeja tai lajikkeita minulla ei aiemmin ollutkaan, ne kukkivat viime kesänä ensimmäistä kertaa!

Hankin toissa syksynä kahta erilaista vaaleansinikukkaista tähtihyasinttia. Tämä on 'Blue Heaven', joka taisi tulla tähtihyasinteista ensimmäisenä kukkaan kasvimaan nurkan uudella istutusalueella kesäkuun alkupäivinä. Ymmärtääkseni tämä lajike on oregonin- ja isotähtihyasintin risteymä.

Toinen vaaleansininen viime kesän uutuus oli oregonintähtihyasintti, joita istutin edeltävänä syksynä katajapenkkiin. Pelasin varman päälle ja tilasin molempia löytämiäni vaaleansinisiä laatuja ja istutin niitä eri paikkoihin.

Tämä on sen kaveri katajapenkissä viikkoa myöhemmin. Tähtihyasintit kukkivat melko pitkään: yhä uusia nuppuja syntyy latvaan samalla, kun alimpia kukkia kuihtuu.
Ihastuin näihin vaaleansinisiin kamassioihin Riinan blogissa Versoja Vaahteramäeltä pari vuotta sitten. Kirjasin saman tien kalenteriini syksyn ostoslistalle: ehdottomasti vaaleansinisiä tähtihyasintteja! Tai itse kutsun näitä mieluiten nimellä kamassia, se kertoo heti, mistä suvusta on kyse. Hyasintteja kun nämä eivät ole.

Ensimmäiset kamassiat istutin kostealle kevätniitylle luettuani, että ne ovat vuoristojen alarinteiden niittykasvillisuutta. Siinä ne viihtyvätkin hyvin, mutta eivät pysty tuottamaan niin paljon siementaimia kuin kukkapenkeissä, joissa on paljasta multapintaa. Isotähtihyasintti on hyvä, sillä se pärjää korkeudessa kesäkuun kasvustolle, joka on tuollaista villiä koiranputken ja puna-ailakin sekoitusta. Niitän niityn heinäkuussa.

Istutin niitylle myös sinitähtihyasinttia, se on voimakkaan tummansininen. Mutta sepä onkin matalampi! Korkeus enintään 40 cm tällaisissa kilpailuolosuhteissa. Ehkä voisin tulevana kesänä kaivaa näitä ylös ja siirtää muualle, jossa kukatkin näkyvät. Toisaalta nämä molemmat lajit ovat viihtyneet niityllä jo kymmenen vuotta tai ylikin, joten eivät ne hädässäkään ole.

Sittemmin olen alkanut istuttaa kamassioita muuallekin puutarhassa. Ne vaikuttavat viihtyvän ja huolimatta siitä, että ihmiselle kasvi on syötävä – nimi "kamas" tulee Pohjois-Amerikan intiaaneilta, jotka söivät kasvin sipuleita – ei tämä vaikuta olevan peurojen, jänisten tai myyrien ruokalistan kärjessä. 
Tämä valkokukkainen on isotähtihyasintti 'Sacajawea', intiaaninimi sekin. Taustalla kukkii valkokukkainen metsäkurjenpolvi.

Kukka on läheltäkin tosi kaunis! Valkokukkaisilla muodoilla näyttää olevan sinervät heteet, kun sinikukkaisilla ne ovat keltaiset. 

Kaikkein viimeiseksi tulevat kukkaan kerrottukukkaiset lajikkeet, tämä on isotähtihyasintti 'Semiplena' eli suomeksi puolikerrottu.

Tähtihyasinttien hyviä puolia ovat siis pitkä kukinta-aika, kauneus ja se, että ne saavat ainakin täällä elellä ja kukkia melko rauhassa. Sitten on vielä se, että viihtyessään ne lisääntyvät. Tulee sivusipuleita ja lisää kukkavarsia. 
Kamassiat voidaan jakaa kukinnan jälkeen kesällä, kun lehdet ovat vähän kuihtuneet. Sipulipaakku jaetaan ja sipuleita istutetaan sinne tänne harvempaan ja muuallekin puutarhaan.

Sitten ovat vielä siementaimet. Rohaniin istuttamani isotähtihyasintti 'Alba' ei ole mitenkään voinut tuottaa kasvustoa näin laajalle alalle muuten kuin tuottamalla siementaimia.
Luulen, että kaikki lajikkeet eivät varmaan tuota itävää siementä, esimerkiksi kerrotut tai risteymät. Aika näyttää. 'Alba' taitaa olla valkokukkainen luonnonmuoto ja siksi niin viriili.

Niitä on tuolla muutaman neliömetrin alalla oikein niittynä. 
Kirjasinkin juuri puutarhapäiväkirjaani tehtävän kesälle: kaiva osa sipuleista ja istuta preerialle sekä ruusutarhaan.

Eikö ole ihanaa, että löytyy kasvisuku, joka tosissaan viihtyy? Hankin viime syksynä vielä lisää ihania vaaleansinikukkaisia lajikkeita ja istutin niitä muotopuutarhaan ja muistaakseni johonkin muuallekin, kun vain muistaisi minne.
No, kesäkuussa se selviää!


Isotähtihyasintti Camassia leichtlinii
Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum
Oregonintähtihyasintti Camassia cusickii
Sinitähtihyasintti Camassia quamash