Tuesday, 6 December 2016

Päivän purppurat


Syksyllä sisään siirretty verenpisara on ahkera. Se on tehnyt kovasti uusia kukkia, joiden fuksianpunan sävy on kalvennut lyhyiden päivien pimeydessä kauniiksi hailakan vaaleanpunaiseksi. Keskustan tumma purppura on silti ennallaan – ihanat sävyt, nätimmät kuin kesällä! Tämä ei taida olla mitään lajiketta, vaan ihan perus-siroverenpisara.


Kiersin tänään puutarhaa masentuneena talvesta. Silmä osui pikkuruiseen orvokkiin, joka oli tehnyt kaksi kukkaa, vaikka mittari huitelee joka toinen päivä miinus kymmenessä asteessa. Mikä sinnikkyys!

Ahkeruus ja sinnikkyys, siinäpä sopivat luonteenpiirteet meitä suomalaisia kuvaamaan. Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa meille sisukkaille!

Finnish Spirit
It's our Independence Day today, and I found two flower examples representing similar stamina and diligence that we Finns share. A fuchsia has flowered non stop for at least half a year, and a small violet is producing new flowers despite the temperature freezing down to –10 every other day.


Siroverenpisara – Fuchsia magellanica

Sunday, 4 December 2016

Poikien vuodenajat

Musti ja Ransu saivat haasteen Romppalasta Mimmalta, joka omatassuisesti muutti vuodenaikahaasteen kissahaasteeksi! Mimmalla on joka tassussa ekstravarvas, ja todennäköisesti myös ekstra-aivosoluja, sillä hänen aatelmansa ovat ainutlaatuisia. Lisäksi Mimma on onnistunut hankkimaan itselleen aseman mahtavan lukaalin kuningattarena, melkoinen saavutus sekin.

Meillä on nyt sitten talvesta kerrottavana tällaista. On pakkasta ja lunta. Pieni manulinpoikanen on järkyttynyt asioiden laidasta.

Cats' seasons
My boys received a blog challenge to tell about their year. Ransu very much dislikes snow and frost, much like me. Musti is ok with everything, as long as he is not put into the car. He is a genuine outdoor person.

Tassut menevät pilalle lumesta, sitten ne pitää korjata.

Mustia ei haittaa pakkanen eikä lumi. Se onkin meidän perheestä ainoa, sillä itse olen Ransun kanssa samoilla linjoilla. Puistattaa, kun talvi alkoi näin aikaisin!

Ransu purkaa turhautumistaan isoveljeen.


Toista on keväällä... huokaus. Silloin on leijonanharjakin komeimmillaan.


Kevät ♥


Entä kesä sitten? Kiireistä aikaa. Tassut täynnä hommia. Manuleilla on silloin usein liian kuuma. Panttereille on ihan sopivaa, mammakin tarkenee just ja just.


Kesä ♥


Syksyllä sää viilenee manuleille otolliseksi. Kyttäyshommia on silloin todella paljon. Myyräruuhkat on paikannettava ja eliminoitava.


Panttereille myös syksy on sopivaa aikaa.

Tämä haaste on peräisin Kivipellon Sailalta, ja sen säännöt kuuluvat näin:

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.



Lähetämme tämän Mimman hengessä kissa- /eläinhaasteena eteenpäin Sessen karvakamuille Ilo elää -blogiin, Anun puutarhan Miukulle ja Murulle, Rikkaruohoelämän Juusolle sekä Naukulan kissaporukalle, johon tätä nykyä kuuluu viisi vikisevää punanuttua – hekin saavat vastata, jos jo osaavat, tai sitten aikuiset Sulo ja Namu saavat olla äänessä.

TallennaTallennaTallennaTallenna

Wednesday, 30 November 2016

Juhlat

Viikonloppuna pidimme Ransun synttärit, lähes kaksi kuukautta myöhässä omien työkiireideni takia. Onneksi se ei näyttänyt haittaavan poikia eikä vieraita – hauskaa oli!
Ransu sai lahjaksi muun muassa Ellipallon, se on jo klassikko. Sen on Inka (blogista Auringon ihanat) tehnyt Elli-kissansa karvoista. Palloja riitti myös muille juhlien osallistujille kotiin viemisiksi. Ransulle Ellipallo on lempilelu ja suuri aarre:


Leenan mies ja ipanoiden isukki oli tehnyt hienon Green Highlander -perhon pojille. Sekin saa kovaa kyytiä.


Musti on valmis lähtemään kalastusreissulle. Huomaa kahden tassun ote.

Kaikkia lahjoja en ole edes tajunnut kuvata, juhlien dokumentoinnista puhumattakaan. Pääasia, että oli mukavaa ja pojat huomioitiin yltäkylläisesti!


Soppakulhoon istutetut syyssahramit tulivat sopivasti kukkaan. Leenan tekemä saniais-betonilaatta pääsi myös juhlapöytään.
Nyt enää sinnitellään muutama viikko talvipäivänseisaukseen, sitten alkaakin kevään krookusten odotus!

Syyssahrami – Crocus speciosus

Monday, 21 November 2016

Puutarha on elämänkumppani

Näin viisaaseen toteamukseen päädyin tässä yhtenä päivänä, kun luin puutarhahaasteen vastauksia jossakin blogissa. Sitten minut haastettiin, joten pääsen avaamaan tätä ajatustani.

Ensimmäiseksi tuli haaste Leena Lumin blogista, Blogger Recognition Award – kiitos Leena!

Tässä tunnustuksen säännöt:
1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.


2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.
Tämä on tullut kerrottua useastikin, haasteen kanssa ja ilman, joten lyhyesti: perustin nettikaupan ja halusin sille kaveriksi blogin, joka kertoo puodin pitäjästä.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
Hurjaa, ohjeita! Noh, ammattikirjoittajana ja tiukkanutturaisena kielipoliisina toivoisin, että saisin lukea napakkaa ja hyvää suomen kieltä. Mutta blogit ovat oma persoonallinen maailmansa, ja siinä on oma arvonsa – että ne ovat juuri niin monenkirjavia kuin niiden kirjoittajatkin.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajiksi.
Maininta ja linkitys tuli jo tehtyä, ja tämä on kiertänyt niin monessa blogissa, että en keksi, missä tämä ei olisi kiertänyt... Tunnustuksen saa napata ken haluaa, mainitse vain siitä kommentissa, jotta osaan tulla lukemaan vastauksesi!
Olen muuten niin tiukkanutturainen, että korjaan myös näiden haastekysymysten pilkku- ym. virheet, heh. Siinä päivän nolo tunnustus.


Sitten tuli Kolme asiaa puutarhassa -haaste Pikkuisesta puutarhasta, siihen kuuluukin liuta kysymyksiä! Pikkuisen puutarhan Sametti Hortensia on ihana pionihulluuden riivaama nainen, joten hänen kunniakseen (tai hengenahdistuksekseen) laitan kuvan suloisen sävyisestä 'Lady Alexandra Duff' -kiinanpionista. Tässä on aivan huippu haalistunut aprikoosinsävy ja makea tuoksu.

3 asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)
  • Ensimmäiset 'Claude Shride' -marhanliljan kukat
  • Ensimmäinen 'Moon of Nippon' -kiinanpionin kukka
  • Heinäkuun lopussa henkiin herännyt prinsessa Diana (kärhö)
3 asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
  • Peurat
  • Peurat
  • Peurat
3 asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi
Tuota noin... en mitään...
3 asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken
Kaikki on kesken, aina... tähän liittyy oivallukseni puutarhasta elämänkumppanina. Puutarha ei ole asia, jota rakennetaan ja saadaan valmiiksi. Se on suhde.
3 asiaa, joita stressasin
  • Kirjaprojekti
  • Peurat
  • Kuivuus
3 asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan
  • Linnunlaulu
  • Hiljaisuus
  • Puiden lehtien kahina
3 asiaa, jotka haluaisin hankkia ensi kesänä
  • Riista-aitaa
  • Lisää riista-aitaa
  • Joukkotuhoaseen peuroja vastaan
Onkohan tämäkin haaste kiertänyt joka ikisen puutarhablogin? Olen niin huonosti seurannut blogeja viime viikkoina. Tämänkin haasteen saa ottaa tästä mukaan!

Saturday, 19 November 2016

Neulepäivitys


Koska olen viime kuukausina pusertanut taas uuden puutarhakirjan tähän maailmaan, ei puutarha-asioista kirjoittaminen tai lukeminen juuri nyt ihan hirveesti hotsita – tai sen verran se aina tietysti hotsittaa, että saan työasiat hoidettua. Keväällä ilmestyvästä kirjasta lisää hieman myöhemmin.

Puutarha ei aina tarkoita rentoutumista ja vapaa-aikaa, niinpä rentoudun mielelläni neulomalla. Kesän ja syksyn mittaan on valmistunut muun muassa pari neuletakkia. Tämä bolero on hieman löyhä, olisi pitänyt tehdä se ohuemmilla puikoilla, mutta sellaisen voi tehdä sitten myöhemmin. Löyhä bolero on oikein kiva löyhän silkkimekon kanssa – tässä päivän asu koreografiystäväni 15-vuotisjuhlaesitykseen.

Relaxing by knitting
For a lot of people gardening means relaxing – for me it is actually work, not exactly a place where I cat let go of work-related thoughts. I relax by knitting and creating other things. This summer and autumn I've made a couple or cardigans.

Käsialani on löyhää, siksi bolerosta ei tullut lainkaan niin tiivis kuin ohjeen kuvissa (kirjasta Weston & Taylor: Knit Vintage).
Tämä on elämäni ensimmäinen ja viimeinen tekele, johon pujotin 470 pienen pientä lasihelmeä kaksinkertaiseen mohairlankaan – ei koskaan enää. Eikä niitä oikeastaan edes näy...


Tekeminen oli silti mukavaa ja nopeaa (helmihomma taisi viedä tekemisajasta puolet), ja vaatteesta tuli kiva ja käyttökelpoinen. Omakuvien ottaminen vain on aina yhtä haastavaa. Tässä yhteiskuva: mä & 2 Mustia.


Yksivärisen jälkeen täytyy aina päästä jonkun värikkään kimppuun. Sellainen oli tämä neuletakki, malli on Novitan syksyn lehdestä 3/2016, mutta tietenkin valitsin aivan eri langat, en ole varmaan ikinä tehnyt mitään täysin ohjeen mukaan – en pysty sellaiseen. Ihana oranssinsävyinen mohairlanka löytyi Menitasta, sitten sommittelin siitä ja lankavarastoni aarteista 70-lukulaisen paletin ja ryhdyin neulomaan. Niukkalinjaisesta takista tuli käsialallani reilumpi, mutta ei liikaa. Just passeli käyttötakki siis.


Pöllönapitkin ovat Menitasta, jokainen on yksilöllinen ja mahtavan söpö. Yksi lanka vaihtaa hitaasti väriä oranssin ja ruskean välillä, siitä tuli mukava efekti kukkiin. Vihreänsekainen lanka on Ilun Handusta.

Ai niin, tuli se aiemmin puolivalmiina vilautettu vinoruudullinen sini-vihreäsävyinen shaalikin valmiiksi, siitä en muistanutkaan ottaa kuvaa... näinä päivinä kuvaushetket ovat kortilla, kun valoisa aika tuntuu kestävän pari tuntia, ja sitten ovat päivän valokuvaushetket ohi.
Koetetaan kestää tätä synkkää tunnelia, tsemppiä kaikille ja laitetaan iloisen väriset langat puikoille!

Tuesday, 15 November 2016

Luento huomenna


Puutarha peuroista huolimatta -luento pidetään huomenna keskiviikkona 16.11. Maatiainen ry:n toimistolla Helsingissä, Stenbäckinkatu 8, klo 18.
Luennoitsijana on maamme johtava peuraekspertti eli minä.

Tervetuloa kaikki! Tilaisuuteen saavat tulla kaikki jäsenyyteen katsomatta – Maatiainen on toki valtavan kiva yhdistys, johon kannattaa liittyä. Jäsenlehtikin on mahtavan vaihteleva lukupaketti, sillä mukana on kasvien lisäksi eläimiä, maisemia ja kulttuuria; monenlaista asiaa vanhan geeniperimän ja perinteiden säilyttämisen puolesta. Yhdistys toimii fiksulla asialla avarakatseisella otteella, lisäksi se järjestää taimivaihtotapahtumia, joista olen saanut puutarhaani monta helmeä.

Kuvassa on yksi kasvi, jota ei pihallani syödä: tarhavarjohiippa. Mitään varjohiippoja ei syödä, mistä olen valtavan iloinen, sillä nämä ovat maailman kauneimpia kasveja. Herkän sydämenmallisiin lehtiin tulee herkulliset ruskavärit, kuten kuva todistaa. Luulisin, että nahkeat lehdet jäävät rauhaan myös etanoilta ja kotiloilta?

Koska kevätmieli on aina päällä, tässä vielä toukokuinen kuva tarhavarjohiipasta.

Iloista keväänodotusta kaikille muillekin!


Deer oh deer
Tomorrow I'm giving a presentation on how to have a garden despite deer – frankly, I would like to know that myself... Well, some (quite a lot) of experience and experimenting amount to something worth revealing. Welcome!



Tarhavarjohiippa – Epimedium rubrum

Sunday, 13 November 2016

Arvonnan voittajat

Kirja-korvakoru-siemenarvonta on suoritettu! Arvoin numerot sekä blogin että facebookin kautta kommentoineiden kesken satunnaisella numerogeneraattorilla.
Voittajat ovat seuraavat:

Hannah: Dan Rosenholmin kirja (hannah voitti myös edellisessä arvonnassa, mutta sepä vasta epärehellistä olisi, että voitto diskattaisiin sen takia)
Saraheinä: kissakorvikset
Kivimäen emäntä: Viherseinät-kirja
Riina: Luonnonkosmetiikka-kirja
Taina Kilpi: Parsakirja
Cheri: karstaohdakkeen siemenet

Nyt tarvitsen osoitteita, jotta saan palkinnot postiin. Hannahin ja Cherin osoitteet minulla on jo, mutta Saraheinä, Riina ja Taina Kilpi; lähetättekö osoitteenne sähköpostiini saila(at)elsanlempituoli.fi

Onnea voittajille!

Pojat onnittelevat painin ja pesun merkeissä.

Ilouutinen: pakkanen on lauhtunut, joten ruukut ja kipot on voinut kantaa takaisin parvekkeelle. Passiokin saa olla siellä niin kauan kuin ollaan suunnilleen plussan puolella. Soppakulhosta pilkistää syyssahramin piippoja ja murattisyklaamin lehdenalkuja!
Iloista kasvattelua kaikille muillekin, pienestä piiposta on marraskuussa suuri ilo!