Sunday, 23 July 2017

Syötävää

Nyt ollaan taas herkun äärellä, viimeksi oltiin tuoreiden parsojen kanssa toukokuun alussa. Tämä on samanveroinen herkku: uudet perunat! Ensi sadon nosto viivästyi, kun olin poissa kotoa.
Kylmän kevään vuoksi myös istutin nämä myöhään, vasta reippaasti toukokuun puolella. Sain HZPC Kantaperunalta kokeiluun kahta varhaisperunaa, Annabelleä ja Colombaa. Nyt maistoin Colombaa, sillä Annabelle oli tuttu herkkuperuna kauppojen perunalaareista jo viime vuodelta (vaan voiko sitä edes verrata suoraan maasta kattilaan nostettuihin?). Tässä Colombat vasta nostettuina, näille vain kevytpesu ja kiehuvaan veteen. Mikä makuelämys! Koostumus oli täydellinen. Kiinteä ja silti hiukan tahmea, silleen ihanan uusiperunaisella tavalla.
Tänään pilkoin loput eilisistä keitetyistä salaattiin ja ne olivat erinomaisia niinkin. Colomba on kauniin keltainen peruna niin kuoreltaan kuin sisältäkin. Maku on mieto, parasta olikin suutuntuma. Omasta maastani nousi yllättävän pitkulaista perunaa, olin odottanut pyöreämpää, mutta ei ole perunaakaan muotoon katsominen.

New Potato Season
Is there a tastier delicacy than fresh harvest new potatoes? The harvest is late due to very cold spring, but there is no beating the new potato. The taste, the texture! World class.

Olen niin iloinen siitä, että perunat saivat kasvattaa naattinsa tänä vuonna, kenties peuraverkon ansiosta, vaikka se ei vielä koko tontin ympäri yletäkään. Vasta nyt peurat ovat käyneet syömässä naatit, kuten kuvan taustalta voi ehkä hahmottaa. Silti, kahden kuukauden rauhassa kasvaneet lehdet ovat varmasti kasvattaneet ennennäkemättömän perunasadon tällä tontilla.
Etualalla on penkki, jossa pitäisi olla salaatteja ja punajuuria, mutta niitä ei siinä juuri kasva – sen sijaan unikot ja korianterit onnistuvat aina kylvämään itsensä seuraavallekin vuodelle. Ja ne ovat niin kauniita, ettei niitä raaski kylvää, kierre jatkuu.


Suuri syy surkealle itämiselle on vanhoissa siemenissä sekä kuivuudessa. Olisi pitänyt kastella reilummin ja etenkin pyytää jotakuta kastelemaan poissaoloni ajaksi. Onneksi härkäpavuista on vielä suurin osa vihreinä. Tänä vuonna kokeilen 'Crimson-Flowered' -lajiketta, jolla on hurjan kauniin väriset kukat.
Tätä samaa näyttää olevan Päivänpesän Katjalla. Hän oli hankkinut siemenet Hyötykasviyhdistykseltä, minä taas tilasin omani Chiltern Seedsiltä. Saa nähdä, millaisilta pavut maistuvat.
Näitä eivät onneksi ole peurat käyneet napsimassa, viereisiä ruusupapujen versoja on kyllä syöty. Onneksi osa niistä kasvaa tukilankahäkkyrän sisällä suojassa.

Peuran terveisiä: villin palsternakan korkein kukkavarsi on syöty poikki. Sillä ei tässä ole niin väliä, mutta joskus tuntuu, että ne tekevät vain kiusaa!

Palsternakalla on kauneimpia kukintoja, mitä tiedän. Keräsin tätä Paraisilta, missä palsternakkaa kasvaa tietyssä kohdassa tienvarret vihreänään. Nämä yksilöt kasvavat kukkapenkissä, tositarkoituksella.

Mutta takaisin peuransyömistä omiin herkkuihin. Mustaseljoissa on jo kukat, on siis seljankukkamehun teon aika!


Luin juuri, että sikurin kukkia voi käyttää esimerkiksi salaatin maustamiseen ja koristamiseen. No niinpä tietysti, onhan sen juurikin syötävää! Ja lehdet endiiviä, tosin hieman eri lajikkeet kuin tämä luonnonkanta. Mutta tämänkin lehtiä voi syödä, voi apua, olen kitkenyt niitä urakalla... mitä typeryyttä.
Elämme sellaista yltäkylläisyyden aikaa, että joka puolella kasvaa herkkuja. Osaakohan tätä edes riittävästi arvostaakaan saati sitten käyttää hyödyksi.

Päivänpesän blogissa oli muuten myös kiva juttu kiitollisuudesta. Puutarhassa kasvavasta ruuasta, jos mistä, on aihetta olla kiitollinen.


Härkäpapu – Vicia faba
Mustaselja – Sambucus nigra
Palsternakka – Pastinaca sativa
Sikuri – Cichorium intybus

Saturday, 22 July 2017

Oranssin penkin vahvat värit


Totesin taannoin, että oranssissa penkissä ei kuki muuta kuin oranssikeltano. Olin väärässä! Hentoinen kellukka 'Bell Bank' kukki kyllä koko ajan, mutta sen sulokkuutta täytyy erikseen etsiä, jotta sen huomaa. Mikä ei suinkaan vähennä kasvin kauneutta, päinvastoin.

The Orange Border
It is still very small, but it already has what I envisaged: strong colours (well, originally it was only orange, rust, some yellow and blue) in a spot that gets evening sun.


Pari hanhikkia on kukkinut myös jo hyvän tovin. Tein virheen istuttaessani nämä liian lähelle penkin reunaa, sillä kukkavarret ovat pitkät ja lakoavat nurmelle. Mutta penkki tulee laajenemaan, joten en turhaan siirrä – mieluummin kylvän uusia kasveja ja laajennan jo nyt. Tämä tulenlieska on silkkihanhikki.


Japaninvaahtera 'Enkan' tarjoaa hyvän väriparin silkkihanhikin lisäksi myös verihanhikille.

Löysin jättiyllärin japaninvaahteran tyveltä. Tämä voi olla 'Enkanin' siementaimi, mutta luulen, että vielä todennäköisemmin tämä on 'Bloodgood', jota kylvin kaksi vuotta sitten. Viime kesänä, kun taimia ei noussut, kylvin samaan astiaan ruskosormustinkukkaa ja istutin sen siementaimet tähän penkkiin, suunnilleen tälle kulmalle.
Valitettavasti olen tainnut kadottaa ruskosormustinkukat, tai voi olla, että yksi niistä on tallella. Yritän kastella sitä, jotta se kasvaisi. Saatan paapoa rikkaruohoa, mutta minkäs teet.


Tällä hetkellä osassa penkkiä on varsinainen bleu-blanc-rouge -tunnelma, joka toivottavasti kukki jo Ranskan kansallispäivänä. Viime vuonna blogiystävän lähettämät (muistaakseni arvontavoittona tulleet) kiinanritarinkannukset ovat ihanan puhtaansiniset. Niiden kanssa kukkivat punaiset hapsuiset unikot, joiden siemenet sain ystävältä toissa syksynä ja viskelin ne silloin saman tien tähän vastaperustettuun penkkiin.
Valkoinen on ojakärsämöä, yksi kauneimmista luonnonkukista.

Tässä vielä raikas kiinanritarinkannus-ojakärsämö-kaksikko.


En muutenkaan kitke luonnon ojakärsämöitä kovin tehokkaasti, mutta etenkin viimevuotisen perennakylvön jälkeen, josta tuli kerrottuja ojakärsämöitä, ei näitä ole voinut kitkeä ennen kuin näkee, kummat kukat ovat kyseessä. Tämä lienee lajiketta 'Double Diamond', joka tekee kerrottuja ja puolikerrottuja kukkia.


Oranssin penkin toisella laidalla on puolestaan tällainen värimaailma juuri nyt. Etualalla kukkii 'Rosa Mundi', sitten kerrottua ojakärsämöä ja kanadanlilja, joka ainoana edustaa oranssia... mielessäni oli iltavalossa kylpevä istutus, jossa olisi oranssia, ruosteenruskeaa ja lämmintä keltaista sekä vastavärinä sinistä, mutta tästä tuli hieman rönsyilevämpi... Siankärsämöitäkään en voi tästä penkistä kitkeä, sillä kylvin niitäkin viime kesänä.


Tässä ensimmäinen niistä kukassa (japaninvaahtera 'Enkanin' kanssa). Kärsämö lienee 'Flowerburst Red Shades' -sarjaa. Perennakylvös tuli nimettömänä yllätyssekoituksena, ja täytyy tutkia myyjän sortimentista, mitä lajikkeita kasvit voivat olla.


Seuraavaksi kukkiaan aukoo kanadanliljan takana oleva violetti väriminttu. Kyllä se taitaa olla niin, että oranssin kanssa sopivat vahvat värit. Räikeä pinkkikin menee, vaikka muualla siitä saa migreenin.
Värikästä viikonloppua!


Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kellukka – Geum
Kiinanritarinkannus – Delphinium grandiflorum
Ojakärsämö – Achillea ptarmica
Oranssikeltano – Pilosella aurantiaca
Ruskosormustinkukka – Digitalis ferruginea
Siankärsämö – Achillea millefolium
Silkkihanhikki – Potentilla atrosanguinea var. argyrophylla
Verihanhikki – P. atrosanguinea
Väriminttu – Monarda

Thursday, 20 July 2017

Kuivuutta kestävät

Puolentoista viikon poissaoloni aikana oli satanut vähän. Itse asiassa oli satanut tuskin lainkaan. Nurmikko ei kaipaa leikkuuta, sillä se näyttää tältä. Osa kasveista on melkoisen nääntynyt ja pelkään, että olen menettänyt osan tämänvuotisista taimista. Onneksi viime viikolla talooni majoittautunut biologi oli kastellut ruukkukasvit, mutta sen jälkeen en arvannut pyytää ketään kastelemaan, sillä mantereella tuli vettä säännöllisesti.

Here Comes the Drought Again
Well, it's the same thing every summer, no need to repeat oneself. The archipelago is dry when on the mainland there has been plenty of rain. Luckily some plants are very good with drought.


Onneksi on kasveja, jotka kestävät kuivuutta. Ruusujen juuret ulottuvat syvälle, kunhan ne selviävät ensimmäisestä vuodestaan. Tänä kesänä istutettu valkokukkainen neilikkaruusu on kuivattanut kaikki nuppunsa, mutta tuskin puska siihen kuolee ja voi olla, että se tekee uusia nuppuja, kun nyt kastelen sitä säännöllisesti.
Ihana 'Rosa Mundi' kukkii täyttä häkää, upeaa, ettei tämä ehtinyt mennä ohi.


Tonttini vanha asukki kirkonruusu pistää parastaan ja tuoksuu niin ihanasti ruusulle kuin vain ikivanha ruusu voi.


David Austin -ruusuista kukkii Winchester Cathedral.


William Shakespeare 2000 ja hohtopiikkiputki 'Silver Ghost'.

Piikkiputket kestävät kuivuutta erinomaisesti. Oranssissa penkissä kanadanlilja tukeutuu sinipiikkiputkeen.


Alppipiikkiputket kukkivat aiemmin ja ovat jo sinertyneet.


Viime vuonna hankittu koreapiikkiputki kukkii tavallisen sinisenä. Koreaa tässä ovat lehdet, joissa on hieno vaalea suonitus.

Köynnösruusu 'Flammentanz' selvisi viime talvesta erinomaisesti. Joidenkin talvien jälkeen tämä versoaa vain tyveltään, mutta nyt versoja tuli myös köynnöskaaren huipulla olevaan oksaan, seurauksena ylös asti kukkiva könnöskaari.


Nyt toivon poutaa kaikille sateeseen tympääntyneille ja tänne kaikkien heidän sateet!


Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Hohtopiikkiputki – E. giganteum
Kanadanlilja – Lilium canadense
Kirkonruusu – Rosa Francofurtana-Ryhmä
Koreapiikkiputki – Eryngium bourgatii
Sinipiikkiputki – E. planum

Tuesday, 18 July 2017

Heinäkuun kalenteripoika sai rakkauskirjeen


Ransulle tuli pari viikkoa sitten postia. Kirjekuoresta paljastui tällainen viesti!

Arvaako kukaan, kuka mahtaa olla kyseessä... paljastan, että neito harmittelee kirjeessä tulleensa yliherkäksi sianosille ja nauttivansa monia kanoja nykyään. Valitettavasti hän on estynyt pääsemään Ransun kanssa enemmille kyljysaterioille. Lisäksi hän pahoittelee sitä, ettei pääse blogiin läheskään tarpeeksi.
Kyllä, kyseessä on Ransun sydänkäpylehmä Unna Tuutikki Penninraha!


Kirjeessä oli myös salaperäinen salkku, jonka sisällön neiti Penninraha arveli olevan laiton maahantulija ja hän suositteli tullitarkastusta. Laitoin salkun Totoron residenssin eteen, sillä laukun kyljessä oleva tarra I ♥ Japan viittasi siihen, että Totoro saattaisi selvittää asian äidinkielellään.

Kas kummaa!
(Huomaa myös laukun tarra My other ride is a Catbus)

Totoron naamalle levisi iloinen virne. Kyseessä onkin jotakin tuttua...


Mini-Totoro!

Totoron talvipuutarhassa vallitsee suorastaan juhlatunnelma, vaikka palmu onkin henkitoreissaan parvekkeella. Totorot viettävät monia mukavia hetkiä kroketin ja puutarhapuuhien parissa.


Palataanpa kalenteripoikaan. Kuvan ohjeiden mukaisesti Ransu pussasi, mutta en ihan ehtinyt saada siitä kuvaa.

Lisäksi Ransu on taas kunnostautunut esittelemään Burgon & Ballin puutarhatyökaluja heidän twitter-sivuillaan (täällä: KLIK). Julkisuus ei tunnu Ransua kovin hetkauttavan.

Tänään yritin ottaa kuvia uusista keramiikkakipoista, joita tein myyntiin. Ransu osallistui siihenkin, tietysti.
Toistaiseksi sain ne vasta Etsy-kauppaani (linkki täällä: KLIK), mutta laitan ne Elsan lempituoliinkin, kunhan ennätän!

Kuten huomaatte, heinäkuun kalenteripojan työt ovat kaikenkattavat. Hän on ruokansa ja leponsa ansainnut, ja vähän enemmänkin.

TallennaTallenna

Monday, 17 July 2017

Länsirannikon loma


Viime viikon lopulla pidin perinteisen Porin-loman. Tällä kertaa ohjelmassa olivat jazzit, mutta muutakin ehdittiin. Ystäväni Leena esitteli Kauttuankosken. Upea paikka!

West Coast Vacation
Last week I started towards Pori region, with great scenery, some lovely garden centres and Pori Jazz Festival. We had booked the tickets well in advance – last winter – after finding out that Jethro Tull is performing there. Never mind the rest!
Here are some images of Kauttua rapids.

Joenuoman yllä on Alvar Aallon suunnittelema sauna- ja pesutuparakennus, jossa toimii kahvila. Söimme siellä maittavan paellalounaan. Terassilta käsin voi ihailla jylhää joenvarsimaisemaa.


Rakennuksessa on tallella paljon alkuperäistä: ovia, panelointia, kylpyhuoneiden laattoja... entisiin pukuhuoneisiin on sisustettu viihtyisä ravintolatila Artekin kalustein. Tuntui kuin olisi lapsuudenkotiinsa sukeltanut, meillä oli noita kaikkia kotona, jalkalamppu vain oli eri mallia.

Yksi paikka on sellainen, jossa ei voi jättää käymättä Porin seudulla. Taimimoisio!
Pelkästään tämä parkkipaikan viereinen pioni-purppuraheisiangervopenkki on nähtävyys, mutta näytepuutarha on muutenkin kiva ja taimivalikoimassa on joka vuosi jotakin uutta.

Wednesday, 12 July 2017

Akileijaa akileijan perään


Olen kirjoittanut akileijoista tänäkin kesänä muutamaan kertaan, mutta Suuri Akileijakatsaus on vielä pitämättä. Heti alkukesällä koitti iloinen yllätys, kun kääpiöjapaninakileija oli tehnyt hennon vaaleanpunaisen siementaimen! Näitä oli alun perin vain yksi, tumman violetti (näkyy taka-alalla), sitten se teki itselleen samanvärisen kaverin ja nyt tuli tämä. Akileijojen järjestämiin yllätyksiin ei voi olla ihastumatta.

Versatile Columbines
Plant one, then another – and soon your garden is filled with most surpirising colours and flower forms in most surpirising places.

Sitten alkoi lehtoakileijojen kukoistuskausi. Tässä rykelmässä on lapsuudenkodistani salamatkustajana tullutta akileijaa ja istuttamaani 'Nora Barlowia' ja niiden siementaimien lukemattomia väri- ja muotomuunnoksia. Oikeassa alanurkassa on tosin puna-ailakki. Isot lehtituppaat kuuluvat keltakaunokeille.


Alkukesän ihana ilta, jolloin syreeni ja akileija kukkivat... tätä on jo ikävä.


Rohan-penkin tumma-vaaleaan teemaan sopivasti istutin alkukesällä lehtoakileija 'William Guinessin'.


Samassa penkissä 'Tower White'.


'Green Apples' ja tummalehtinen pyökki 'Rohan Weeping'.


Portaanpielen penkissä spontaanisti siementaimena syntynyt tumma kerrottu kaunotar, yksi pihani hienoimmista akileijoista. Ukkolaukka 'Purple Sensation' on hyvä tuki tuulessa ja tuiverruksessa.


Vuokko-esikkopuutarhassa kukkii sysiakileija.


Muotopuutarhassa kukkii lapsuudenkotini akileijakannan lisäksi puhtaanvalkoista lehtoakileijaa, ystävän lähettämistä siemenistä rapakon takaa. Tässä kaverina on morsiusleinikki.

Tämä suloinen on vanha akileija samasta kylästä, jo hävinneen talon pihapiiristä. Naapurina kukkii vuorikaunokki.

Eikä tässä vielä kaikki... olen unohtanut kuvata hobittipenkin 'Red Hobbitin', eikä näissä kuvissa ole dokumentoituna koko siementaimien värikirjoa muutenkaan. Aquilegia atrovinosa voisi myös tehdä uudet kukat näivettyneiden nuppujen tilalle, jotta päästäisiin ihailemaan niitäkin. Ja siemenkylvössä on taas tulossa jotakin uutta väriä... kukassa kenties ensi vuonna.


Keltakaunokki – Centaurea macrocephala
Kääpiöjapaninakileija – Aquilegia flabellata var. pumila 
Lehtoakileija – A. vulgaris
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Puna-ailakki – Silene dioica
Pyökki – Fagus 
Sysiakileija – A. atrata
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Vuorikaunokki – Centaurea montana