Tuesday 23 June 2015

Kukkapilviä

Omistan kirjoituksen ihanille sinivioleteille ja vaaleanpunaisille kukille. Ransu esittelee: lapsuudenkotini lehtoakileijakantaa ja punakoristeraparperi.
Olen muuten onnellinen siitä, että pihallani alkaa viimein olla joitakin kauniita näkymiä! Yhdeksän vuotta siihen kului, mutta nyt silmä lepää joissakin kokonaisuuksissa – etenkin, kun nurmi on leikattu kahteen kertaan viime viikon aikana ja istutusten reunojakin kantattu tai muuten siistitty. Tämä metsäpuutarhan näkymä sammalkeinuineen on yksi niistä. Olen suunnattoman kiitollinen ystävälle, joka roudasi tämän kanssani yli kumpareiden ja ojien kasvimaalta tuohon keväällä!

There are many blue-violet and pink flowers in bloom.

'Nora Barlow' -lehtoakileija on suloinen vaaleanpunainen, taustalla on sen ja tumman lehtoakileijan risteymätaimi.

Akileijoja on paljon pihatien varressa. Musti esittelee.

Lehtikuusen vierellä on avautunut siperiankurjenmiekka 'Wealden Butterfly', ensimmäinen kukka!

Juhannusruusu ei ole vielä ryhtynyt kunnolla kukkimaan, vaan nuppuilee yhä. Parempi niin, kun tuli sade.

Muotopuutarhassakin on lehtoakileijoja, mutta pääosassa siellä ovat nyt valkoiset kukat. Kuvassa etualalla morsiusleinikki. Oli niin aurinkoista, että join kahvit ulkona.

Muistin myös osallistua Mamma N:n heittämään haasteeseen marjapiirakoiden syönnistä. Totuus julki. Otan alumiinivuoan pois, sillä minusta siinä on epämiellyttävän metallinen maku, jos sitä vahingossa puraisee.
No heh, ei sentään. Mutta jos lusikalla raapii foliota, jää lusikkaan minusta metallin maku. Ihan takuulla mielikuvituksen tuotetta, mutta näin on. Eli vuoka pois, piiras käteen ja haukkaus. Jos olen kylässä tai on vieraita, syön lusikalla, jotta minua ei pidettäisi aivan barbaarina. Kotioloissa sormin, multakokkareet pyyhitään ensin housuihin. Aika puhdas käsi kuvassa.

Takaisin kukkasiin. Muotopuutarhassa kukkii myös vuorikaunokki 'Amethyst in Snow'. Se on hurjan kaunis ja sointuu tänne täydellisesti, yritän ruokkia violetti-valkoista teemaa, joka vahingossa syntyi ja joka on todella toimiva.

Sitten paahdepenkkiin, jota ei vielä tänä vuonna ole esiteltykään. Siinä ei keväällä ole juuri mitään, vaan kevät keskittyy muotopuutarhaan. Nyt paahdepenkissä kukkii verikurjenpolvi, jota olen itse lisännyt saaren luonnonkasvin juurenpaloista, kun en halunnut kaivaa kokonaista harvinaista kasvia maasta (vaikka se täällä onkin yleinen). Edessä on tulossa kukkaan puutarhaystävältä saatu aarre, isovuohennokka. Se on saaristossa kasvavan keihäsvuohennokan isosetä.

Paahdepenkissä on voimakkaita sävyjä, kiitos verikurjenpolvien. Päivänkakkarat ovat itsekseen tulleet ja saavat olla, tai kitken osan niistä kukinnan jälkeen.

Mukana on hempeääkin, esimerkiksi leimuista kaunein, sinileimu.

Maratoonin uhalla minun on lisättävä kuva kukkivasta marjaomenapensas 'Marleenasta', Paulan vuoksi. Kuva on lähes viikon takaa, nyt kukinta on jo ohi.

 'Marleena' kasvaa paahdepenkin yläpäässä. Ransu esittelee.

Sisäänkäynnin vieressä hempeillään myös. Tämä yhdistelmä lehtoängelmää ja ukkolaukkaa kirvoitti ajatuksen kukkapilvistä.

Purppuranpunainen ukkolaukka on 'Purple Sensation', normaalilaji on violetimpi.

Makuuhuoneessa on pelargonipilvi, Pelargonium sidoides.

Se aloittaa juuri kukinnan, kaksi ensimmäistä syvän purppuraista kukkaa on auki.

Pitkän postauksen loppuun vielä päivän löydöt. Saunan vierellä katsoin maasta tököttävää metallitappia ja vetäisin. Sieltä nousi tällainen hattu- tai nutturaneula. Sen päässä on ollut jokin koriste, siinä on reikä ja metallilankaa, mutta valitettavasti hieno päätyelementti, epäilemättä rubiiniupotuksin varustettu kultainen nuppi, uupuu. On kiehtovaa ajatella, onko joku rouva vetäissyt sen päästään mennessään saunaan.
Vanhasta pihasta nousee kaikenlaista. Aiemmin päivällä, kun kanttasin kukkapenkkejä, vastaan tuli kaljapullon kaula ja taas yksi metallinen kierrekorkki, jossa luki Alko.

Sitten päivän ötökkälöytöihin. Kohtasin elämäni ensimmäistä kertaa humalaperhosen, tai sanotaan niin, että huomasin hänet ensi kertaa. Tämä on naaras ja aika iso, noin 5 cm pitkä keulasta peräsimeen.

Tämä toinen on taas uusi kimalaislaji, vaikka ei mikään harvinaisuus. Tummakurjenpolvissa pörräsi kartanokimalainen. Tämä kuva oli puolestaan Maijalle!

Humalaperhonen – Hepialus humuli
Isovuohennokka – Scutellaria altissima
Juhannusruusu – Rosa spinosissima 'Plena'
Kartanokimalainen – Bombus hypnorum
Keihäsvuohennokka – Scutellaria hastifolia
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Morsiusleinikki – Ranunculus aconitifolius 'Flore Pleno'
Punakoristeraparperi – Rheum palmatum var. tanguticum
Päivänkakkara – Leucanthemum vulgare
Sinileimu – Phlox divaricata
Siperiankirjenmiekka – Iris sibirica
Tummakurjenpolvi – Geranium phaeum
Ukkolaukka – Allium hollandicum
Vuorikaunokki – Centaurea montana

38 comments :

  1. Voi lehtoängelmä ja ukkolaukat yhdessä on kuin unelma!

    ReplyDelete
    Replies
    1. No eikö ole! Ja onni ja autuus, ne kasvavat ihan portaan pielessä, joten niitä tulee ihailtua mennen tullen monta kertaa päivässä.

      Delete
  2. Oi miten ihania tunnelmia näissä kuvissa. Upeaa kukoistusta kertakaikkiaan! Ja ehdottomasti käsin nuo marjapiirakat, myös seurassa... :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai käsin sielläkin? No sitten minäkin uskallan seurassakin...

      Delete
  3. Voi mitkä hattarapilvet, ihanat. Sinileimu on kaunis, taidan haluta omaankin puutarhaan. Valkoiset kukat on kauniita, mutta yksinään ovat vähän mitättömiä, liila on hyvä kaveri.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sinileimu on tosiaan söpö, aika matala (ainakin minulla, n 30 cm) ja huikean sininen. Totta, valkoinen on yksinään väritön, varsinkin auringonpaisteessa, varjopaikoista se loistaa ihan eri lailla. Vaaleanpunaista on tuossa muotopuutarhassa myös, ja sekin on kiva joukossa, mutta tykkään hirveästi valkoisen ja violetin yhteiselosta.

      Delete
  4. Voi kiitos, ihanasti kukkivan Marleenan kuvasta. Olen muuten monesti ajatellut Marleenaa vuoden mittaan, varsinkin nyt keväällä. Haaveenani on tämän kesän aikana mennä sinne Hongiston tarhalle - jos uskallan, siellä on kuulemma mitä ihanampia ruusujakin. Ja jos saan kyydin. Muitakin ihanuuksia, kuten Nora Barlow, tuo kaunis siperiankurjenmiekka, sinileimu, morsiusleinikki (samanlainen taitaa olla Nakulassakin) ja vielä marjapiirakkaa. Kohta kuola valuu suustani...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hongistolla on tosiaan ihania ruusuja, ja niitä vanhoja syreenejä, joita Timo on lisännyt! Mutta perennahoukutuksia siellä ei sitten olekaan, joten kyllä sinne ihan hyvin uskaltaa ;-)

      Delete
  5. Yksi syy miksi hamstraan erilaisia akileijoja on juuri tuo, että siitä seuraa monesti hauskoja risteymiä. Tuota lehtoängelmää minäkin havittelen vielä. Olisin istuttanut aidan tuosta marjaomenapensaasta jos täällä ei olisi rusakoita. Aita olisi liian pitkä suojattavaksi. Tuosta saa nimittäin upean leikatun aidan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, risteymät ovat ihania, ja yksi tavallinen violetinsininen lehtoakileijakin, josta kaikki alkoi, osasi yksinään tehdä sekä sinisiä että vaaleanpunaisia jälkeläisiä.
      Marjaomenapensasaita olisi ihana. Tämä 'Marleena' on puumaiseksi muotoiltu ja pientä puuta siitä kasvatankin.

      Delete
  6. Niin ihania kukkia... Upeaa akileijaa. Luin tänä aamuna kirjastasi aamupalalla idänsinililjasta, että se on tosi kova leviämään. Mutta leviääkö se niistä kukintojen "siemenpalloista" vai juurien kautta? Eli voiko sitä laittaa muuallekin kasvamaan esim istuttamalla niitä siemeniä? - emäntä

    ReplyDelete
    Replies
    1. Idänsinililja tekee jälkeläisiä sekä siemenistä että sivusipuleista, eli voit joko kaivaa jokusen sipulin maasta ja istuttaa muualle, tai heitellä niitä siemenpallukoita sinne tänne.

      Delete
  7. Mä olen joskus puraissut vahingossa foliovuokaa ja se maistuu metalliselle. ;) Eli minäkin suosin piirakan ottamista pois vuoasta ja käsin syömistä.

    ReplyDelete
  8. Niin minäkin otan pois tuosta foliovuuasta, kylässäkin ;)
    Komeesti pojat esittelee puutarhaasi. Alkaavat olemaan ihan ammattitaitoisia :D

    ReplyDelete
  9. Voi että miten ihania kasveja ja istutusyhdistelmiä! Näitä pitkiä juttujasi on niin kiva lukea! Ainahan siellä on upealta näyttänyt, miten niin nyt vasta näkymiä voi ihailla? Taidat katsella hyvin kriittisellä silmällä. Tekisi mieli vielä laittaa maksaruohoja tai timjamia keinuusi kukkimaan. Se on niin makea.Tosi kaunis tuo Marleena!! Syökö muka joku marjapiirasta vuoasta, en usko :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikenlaisia rytökasoja on ollut siellä täällä, ja on kyllä edelleen, mutta hieman vähemmän vuosi vuodelta. Ja kun se tonttini luonnonkasvusto on harteille ulottuvaa nokkospusikkoa, niin ei siinä oikein silmä lepää, se ei ole sellainen siisti niitty. Joten aina kun saa jonkun neliömetrin raivattua, tai edes niitettyä, on parempi.
      Valkomaksaruohoa keinussa jo kasvaakin, se on toisaalta aika varjossa nyt, jotta sammal viihtyy. Ehkä kokeilen siirtää siihen timjamia. Selkänojasta puuttuu vielä jäkäläkerros, kunhan saan aikaiseksi lähteä metsääni. Princess Diana -kärhö voi hyvin keinun takana, mutta ei ylety vielä katokseen asti läheskään :-)

      Delete
  10. Replies
    1. Siitä tuli kiva. Selkänojasta puuttuu vielä pehmusteita. Idean sain, kun Strömsössä tehtiin sammaltyynyjä :-)

      Delete
  11. Niii ny tuli kaikkee ihanaa..kasveja ja näkymiä.
    Minullakin puutarhassa luhtavuohennokkaa jossa kaunis farkkusininen kukinto. "Vanhoista" puutarhoista tekee vaikka mitä löytöjä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, lähes aina maasta jotain nousee kun lapion sinne työntää. Vuohennokat ovat kauniita!

      Delete
  12. Fantastinen postaus!
    Tuo ylimmäinen kuva on ihan täydellinen. Akilleijat ovat tämän ajan ihanimpia kasveja. Niissä on jotakin villiä ja vapaata, niittymäistä fiilistä.
    Ja tämän postauksen jälkeen lisään laukkoja kaikkien lehtoängelmieni vierelle. Ihanat hattarat - tulee mieleen lapsuuden Linnanmäki-reissut.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Akileijat valitsevat itse, minne vaeltavat, ja se on hirmu hauskaa. Sekin, että niistä tulee monen näköisiä siementaimia. Nyt vaan laukkoja lehtoängelmien viereen! Mulla ainakin ukkolaukat ja lehtoängelmät kukkivat samanaikaisesti joka vuosi.

      Delete
  13. On siulla vaan kaunista kuin satujen lumottu puutarha.

    Noita alko merkkisiä aarteita nousee meidänkin puutarhasta taitavat olla aika yleisiä löytöjä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu sadun keijukaisena ;-)
      Alko on tainnut olla yleinen aarteenhankintapaikka!

      Delete
  14. Kaunista, oikeaa idylliä! Tosi hieno löytö! Kiitos, kisut, esittelystä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Ransu tuli juuri vaatimaan kuvauspalkkaa ;-)

      Delete
  15. Hih, kiinnitinkin heti huomiota erityisen puhtaisiin kynnen alusiisi ;DD

    ReplyDelete
    Replies
    1. hehee! taisin ottaa kuvan heti ensimmäisenä päivänä, kun olin tullut kaupungista ;-)

      Delete
  16. Kerrankin voi todeta, että oikein kivat pilvet! Sammalkinusi on kyllä toooosi kiva.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, ihanat pilvet! Sammalkeinu on nyt elementissään mäntyjen alla.

      Delete
  17. Muistin, että tyylisi oli eri, vaan en muistanut mikä se oli :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Luulen, että luonasi olen yrittänyt syödä sivistyneesti lusikalla. Jottei leskikreivitär kohottelisi kulmiaan.

      Delete
  18. Niin monipuolisesti kaunista Sinulla!
    Ihanan näköistä, tunnelmallista!!!

    ReplyDelete
  19. Aivan ihana kukkapilvi. Keräilijäluontoni ei ollenkaan ilahtunut esittelemästäsi pelargonista, se on niin hurmaava, että pakko saada. :) Mulla on pahanlaatuinen pelargonipakkomielle ja saattaa olla joitain muitakin kukkiin liittyviä...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi ja voi, otan osaa. Tuo pakkomielle taitaa vaan pahentua edetessään ;-) Tosin mulla alkaa laantua.... ei kun ei alakaan. Olen hankkinut jo kaksi uutta pelargonia kevään aikana!
      Jos tapaamme jossain, voin antaa sinulle pistokkaan (ensin se pitää muistaa tosin ottaa!) Itse ostin tuon Tukholman messuilta jokunen vuosi sitten, mutta olen kuullut, että joku on ostanut Suomestakin, kun vain muistaisin mistä.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!