Thursday 18 June 2015

Musti pääsi kotiin

Hei, me ollaan nyt kotona! Jeeee. Tässä kuvia ennen-mamman-ruohonleikkuun.

Tuolla Mustin takana on Tolkien-penkki.

Tummien 'Chameleon'-metsätyräkkien lomassa ovat nuokkutähdikit alkaneet kukkia.

Koska olen trendien aallonharjalla, kukkii penkissä myös puna-ailakki 'Red Hobbit' -akileijan kaverina. Olisikohan tuossa vasemmalla myös ojakellukan lehtiä? Hmm, kitkentä olisi paikallaan. Ojakellukka on kaunis, mutta minulla kasvaa sitä joka paikassa ja se tekee siementaimia vieläkin useampaan paikkaan.

Pieni valkotupsulaukkakin on aloittanut kukinnan. Nuo vaaleat nakkipötköt ovat sormeni, laitoin ne kuvaan mittakaavaksi näyttämään, miten pieni tämä laukka on.

Talon kulmalla kasvaa ihanasti tuoksuva vanha pihasyreenipuska. Sitä täytyy karsia rankalla kädellä joka vuosi, jotta se ei kasva taas kiinni talon seinään.

Talon eteläseinustalla kukkii ensimmäistä kertaa helluntaikurjenmiekka 'Red Zinger'. Tolkien-penkki oli tälle aurinkoa rakastavalle kasville liian varjoisa, sillä se on talon länsipäädyssä, jota varjostavat etelän puolelta syreeni ja iltapäiväauringolta isot saarnet. Penkki on oikeastaan hyvä vain metsäpuutarhalajeille. Istutin tämän vuosia sitten, mutta vasta siirrettyäni tämän aurinkoon viime vuonna saan nyt nauttia kukista.

Rehotusta on joka puolella. Mustin mielestä juuri sopivaa, minusta sietämätöntä. Tosin koristekasvien rehotus on vain tervetullutta! Särkynytsydänkin kukkii yhä vain, ja rotkolemmikki, ja lehtoakileijat.

Vanhempieni pihalta salamatkustajana tullut yksi tummanvioletti lehtoakileija on vuosien saatossa tehnyt runsaasti jälkeläisiä. Ja kun olen hankkinut tai kylvänyt hieman eri lajeja ja lajikkeita, alkaa risteymissä olla variaatioita. Niin kuin tämäkin hurmaavan mallinen lähes mustanpuhuva, jonka kehälehdissä on vihreää. Tämä on aivan ihana!
Tällainen kukan muoto lienee suosikkini lehtoakileijoissa, ainakin tällä hetkellä. Varaan oikeuden mielipiteen muutoksiin.
Päivänpesän elämää -blogissa on muuten kiva kirjoitus akileijojen yllätyksellisistä siementaimista.

Peurat syövät akileijojakin, mutta ne ovat onneksi hyviä haarautumaan ja tekemään uusia kukka-aiheita toisin kuin vaikkapa liljat.
Tämä kasvaa aivan 'Nora Barlow'n' vieressä ja sen huomaa kukan muodosta. Tumma väri on lapsuudenkotini lehtoakileijasta, mutta kukan muoto Barlow'n sukua. Tämäkin on todella kiva kukan muoto, mutta tuo edellisen kuvan vanhanaikainen mummon yömyssy -tyyppi on vain niin ihana ja hassu.

Vaikka oli jo ilta, oli nurmi pakko leikata. Sateen on ennustettu alkavan tänä yönä. Vaikka viettäisin koko huomisen sadepäivän sisällä, jo nurmen ruman rehotuksen näkeminen ikkunasta saa minut ärtyneeksi.

Kostea kevätniitty jäi vielä niittämättä, sen voi tehdä vasta ensi kuussa. Narsissitkin vielä kukkivat. Musti esittelee.

Pantteri saapuu paikalle.

Näettekö? Tässä se on.

Panttereiden taukopaikka.

Sitten voin esitellä vielä vähän muualla. Vuokko-esikkopuutarhassakin on kukkia.

Espanjansinililjat kukkivat vielä.

Kirjavalehtinen köynnöshortensia 'Miranda' saa kiivetä tikkaita pitkin niin ylös kuin haluaa. Tämä on vasta viime syksynä istutettu.

Vähänä ylempänä on nuokkusyreeni, joka on myös istutettu viime syksynä. Toivottavasti tämä selviää. Syreenieni kanssa on epäonnea, vesimyyrät ovat usein syöneet juuret eivätkä syreenit ylipäätään oikein viihdy savimaalla. Niille täytyy yrittää keksiä mahdollisimman hyviä paikkoja. Usein syreenini ovat kukkineet ensimmäisenä vuotenaan ja sen jälkeen alkaneet kitua kuihtuen lopulta pois. Toivottavasti tämän ihanuuden kanssa ei käy niin!
Juurten syömisen lisäksi syreenejä kohtaa sekin haaste, että peurat popsivat niiden oksia suurena herkkunaan. Verkot täytyy pitää paikoillaan kesät talvet siihen asti, kunnes kasvit ovat parimetrisiä.

Lähistöllä on villi punainen penkki, josta nousee pihani jalokivi: Tulipa sprengeri. Tämä on erittäin myöhään kukkiva tulppaani.

Ransu vahtii. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Helluntaikurjenmiekka – Iris Intermedia-Ryhmä
Köynnöshortensia – Hydrangea anomala ssp. petiolaris 
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Metsätyräkki – Euphorbia dulcis
Nuokkusyreeni – Syringa komarowii ssp. reflexa
Nuokkutähdikki – Ornithogalum nutans
Ojakellukka – Geum rivale
Pihasyreeni – Syringa vulgaris
Puna-ailakki – Silene dioica
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Valkotupsulaukka – Allium orientale

37 comments :

  1. Pantterilla on ihana oma viidakko omassa kotona ♡
    Mummon myssy ja vaaleat nakkipötköt =)
    Ihastuttava tuo iso syreenipensas...tuoksu on siellä varmasti huumava..oikein vanhojen pihojen etuna on valtavat puut ja pensaat.
    Jaksoit leikata nurmikon....minutkin saa äreäksi pitkä nurmikko, kutta en jaksanut tänään leikata.Ja huonenna sataa, taivas oli jo hetki sitten ihan tumma. Edellisyönä kukuin pihapuuhissa yli puolen yön, oli niin valoisaa.
    Ransullakin kaikki hyvin. Voikaatten ( hyvin).
    ps. reissu pääkaupunkiseudulle siirtyy jälleen.......hö.

    ReplyDelete
  2. Ai niin, kuun asennon mukaan ke ja to on otolliset päivät nurmikon leikkuuseen. Sää toimit siis just oikein ja viisaasti. Mää sit huomenna sateessa leikkailen.....

    ReplyDelete
    Replies
    1. Syreenit tuoksuvat niin ihanasti, pihallani on pitkä syreenipusikko myös tien vierustassa, silläkin suunnalla huumaantuu.
      Kyllä oli pakko leikata, olin etukäteen psyykannut itseni tarttumaan ruohonleikkuriin heti saavuttuani. Vasta sen jälkeen pystyn kulkemaan pihalla nauttien. Vaikka istutusten reunat on vielä siistimättä, mutta ne kerkii vaikka huomenillalla, sateen pitäis loppua iltapäivästä! Ja kai nurtsia saa leikata perjantainakin... nyt en tajua, jos sille on sopivia leikkauspäiviä vain johonkin aikaan kuusta, niin miten voi pärjätä, kun tähän aikaan vuodesta se pitää leikata neljän päivän välein!?
      Heh, pihapuuhissa keskellä yötä :-D
      Nyt veit ajatukset suustani, mun on pitänytkin kysyä sulta tuosta viikonlopusta. Ja koska sulle ei se sovi, yritän järkätä nyt niin, että mun ei tarvitsisi silloin sännätä kaupunkiin muutenkaan. Kiitos siis paljon tiedosta, en ehtinyt sulle vielä kirjoittaa!

      Delete
  3. Ihana akileija tuo tummanvioletti! Saisiko siitä kuvan vielä niin että näkyy paremmin sisäpuolikin? - emäntä

    Sulla on hyvä viestipuu Musti! Oliko siellä vastaviestejä? - Pepsi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täytyy yrittää ottaa kuva siitä, kun sade loppuu. Murr, Vippe-kolli oli pihallamme kun saavuimme! Eikä ollut ensimmäinen kerta. Löysin sen lojumasta kedollamme. Siis Mustin kedolla!

      Delete
  4. Akinleijat on niin upeita, kukkivat parhainmillaan ja ovat kuin keijukaiset puutarhassaan.

    ReplyDelete
  5. Niin paljon, niin kaunista ja kaksi ihanaa kissa. Voiko elämältä muuta enään toivoa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, tämä on täydellistä - kun sai sen nurmenkin leikattua!

      Delete
  6. Replies
    1. Kiitos Mustin puolesta, hän on ulkona tutkimassa sateen aiheuttamia vaikutuksia pantteripalstallaan ;-)

      Delete
  7. Musti on tuollainen "villikissa" ja Ransu tuollainen "hienostokissa"...♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin se vähän on ;-) Ransu haluaa aina, että lähden seuraksi ulos.

      Delete
  8. Ihanasti sillä sinulla kukkii.
    Musti siellä näkyy iloisena tarkitamassa että kaikki on ok. Ja onhan niin.
    Ranuskin hyvän näköisena.
    Kiitos ihanasta postauksesta.
    Ihanaa >Juhannusta sinne teille ♥ ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tulee kaunis juhannus, kun on niin paljon kauniita kukassa - syreenit ja alppuruusukin täydessä kukassa.
      Kiitos, ihanaa juhannusta teillekin!

      Delete
  9. Kyllä siellä on vehreää ja rehevää. Kaunista. Ihanat puutarhakamutkin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, tällainen maalaispiha, osa rehottaa varmasti aina. Lemmikit puutarhaseurana ovat parhaita :-)

      Delete
  10. Mummon yömyssy (se päähän laitettava) on osuva nimi akileijalle. Aivan fantastisen muotoinen. Tänään löytyi yksi risteymä lisää, melkoisen kivan värinen punainen. Mukavaa juhannusta Mustille ja Ransulle sekä palvelusväelle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, taas uusi yllätysakileija! Vasta, kun omalla pihalla voi ihailla niiden moninaisuutta, ymmärtää, miten hauskoja ja vaihtelevia ne ovat. Niiden huomaaminen vaatii tarkkaavaisuutta. Luulen, että yritän varovasti poistaa tuon tumman myssyn ympärillä kasvavia tavallisempia, jotta tuo pääsee lisääntymään paremmin. Vaikka siementaimista saattaa taas tulla mitä vain.

      Delete
  11. Ihanan runsasta ja vehreää! Blogisi lukeminen saa ajoittain aikaan vaikeuksia taimien kanssa.. Näin tänään eräässä taimimyymälässä vihreän jouluruusun kukassa. Sillä oli sen verran hintaa, etten raaskinut ostaa samantien, mutta kylläpä se nyt kaivelee. En olisi ehkä edes huomannut moista, ellet olisi omaasi esitellyt joskus. Toisaalta nimimerkin takia pitäisi kai aina ostaa ihan kaikki vihreäkukkaiset kasvit, mitä ikinä löytyykään, hinnasta viis.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, nimimerkki velvoittaa. Kyllä on vehreää juu, sitä piisaa tällä tontilla! Ihan olkapäihin asti piisaa, jos ei niitä.

      Delete
  12. Voi mikä kesäkeidas ihanan rehevä ja runsas puutarhasi onkaan. En koskaan lakkaa ihmettelemästä noita teidän ahneita peuroja, jotka herkuttelevat kaiken. Harmillista. Tuo metsätyräkki on vienyt tyystiin sydämeni - kiitokset vielä kerran ihanuudesta. Nyt se rehevöitynyt oikein kunnolla ja pikkutaimiakin on tulossa =) Mukavaa juhannuksenaikaa sinne =)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva juttu, hienoa että se on kotiutunut! Minä puolestani ihailin juuri sinulta saatua ritarinkannusta - se alkaa viimein kasvaa :-) Se yksi on ainoa, joka on niistä jäljellä, jostain syystä ritarinkannukset useammin kuolevat käsissäni kuin jäävät henkiin. Viiniruutaakin ne penteleet muuten syödät, voitko uskoa! Mutta on sekin hengissä silti, kiitos siitäkin.
      Kiitos, samaa teille!

      Delete
  13. Oi joi, toinen toistaan ihanampia kukkia, sekä tietenkin komeat kissaherrat ♥.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kissat on parasta, tai kaikkein parasta on tietenkin kukat ja kissat yhdessä!

      Delete
  14. Ihanaa, Pantteri ja Musti pääsivät kotiin! Toivottavasti teidän yötön yönne tulee olemaan vihreä ja rauhallinen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, toivotaan! Toistaiseksi ulkoa kuuluu sen verran örvellystä ja ohi ajaa mönkkärihurjastelijoita, että päätin lukittautua sisälle poikien kanssa. Öh. Miksen jäänyt kaupunkiin jussiksi, siellä on paljon rauhallisempaa!

      Delete
  15. Ihania akileijoja, molemmat. Niiden siementaimia ei kyllä raaski repiä pois, kun ei tiedä miten kauniita kukkia on taas tulossa;)
    Ja hyvää juhannusta teille sinne saareen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Todella! Jos olisin kitkenyt tuon tumman mummonmyssyn pois, mitä olisinkaan menettänyt.
      Kiitos samaa teille!

      Delete
  16. mul on aina kesän alku kovin kiiruinen, joten ehdin vasta nyt kunnolla perehtymään viimeisimpiin juttuihisi, kävin läpi monta postausta, aivan mahtavia juttuja, tuo Loviisan retkikin!
    huomaan olevani myös kovin trendikäs, koska mul myös kasvaa luonnonkukkia lähes jokaisessa perennapenkissä. puna-ailikki on vaan niin upea, akilleijat myös. itselläni on ainostaan vanhoja maatiaislakjikkeita, en vaan ole koskaan tullut hankkineeksi muita ja ehkäpä hyvä niin. vähän sama homma liljojen kanssa, ja nyt se tuntuu juur minulle parhaalta vaihtoehdolta.
    valoisaa ja toivon mukaan hivenen lämpimämpää keskikesän juhlaa Sinulle & pojille:))

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olet todella trendikäs :-) Luonnonkukat ovat kauniita, ja maatiaiset sitkeitä, tuontitaimien kanssa saa aina miettiä, kestävätkö ne. Muun muassa.
      Kiitos, iloista juhannusta teillekin!

      Delete
  17. Vid midsommar vänder det, gräset brukar växa sämre i juli. Alltid en tröst, annars är det inte roligt att dagarna snart blir kortare igen :(

    ReplyDelete
  18. Kiitos ihanasta kierroksesta!
    Hyvää juhannusta!

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!