Monday 22 June 2015

Pengerprojekti

Kun puutarha sijaitsee rinteessä ja siinä on paljon ojia ja toisaalta maasta nousee joka lapioniskulla kiviä, ei pengerprojekteilta oikein voi välttyä. Nyt olen tehnyt kivipengermää vanhemman talon taakse. Sieltä kaivettiin suuri määrä maamassaa pois jo vuosia sitten, se on ollut kekona ylärinteessä, mutta kivempihan se on, jos sen saa levitettyä tasaisemmaksi alueeksi pengermän avulla.

Yes, I have been rolling stones again!

Nyt kaivoin lisäksi kallion reunalta pois maata saadakseni selville, saisiko sitä enemmän esiin. Se näyttää viettävän reunaltaan aika lailla alaspäin maan uumeniin ja edelleen elossa olevat vaahteranjuuret hankaloittavat kaivamista. Tämä tonttini yläreuna oli aivan täynnä vesakkoa, tai voiko kuusimetrisiä taimia nyt vesakoksi enää kutsua? Ryteikköä se oli.

Kottikärrykin hajosi viimein. Kauan se kestikin. Enää en osta kaikkein halvinta mallia, jos suinkin voin sen välttää, sillä tässä oli kädensijat eri tasolla, kärryä oli ärsyttävä työntää etenkin painavassa lastissa. Ja painavaahan siinä lähes aina oli: kiviä, maata, tiiliä tai betonia.

Kuvista on vaikea nähdä mittakaavaa, mutta onneksi Ransu tuli apuun. Jos seison tuossa mistä Ransu ponnistaa, ulottuu penger minua yli vyötärön.

Rakennuksen takaa poispäin johtavassa ojassa riittää vettä yhä vain. Tämän ojan kaivuu ei ollut ihan helppo nakki. Jotta oja johtaisi vettä pois, se piti kaivaa tässä yli metrin syvyiseksi, mutta kallio on vastassa, sekä parit vaahteran ja saarnen kannot ja juurakot. Kyllä se nyt jo vie enimmät vedet pois. Pohjavesi on yhä korkealla.

Harvinainen kuvakulma punaisesta villistä penkistä takaa päin, kirsikkapuun alta.

Punainen villi penkki on ihan kaunis nytkin, vaikka sen huippuhetket ovatkin toukokuussa, kun keisarinpikarililjat kukkivat oransseina ja pionit versovat punaisina. Nyt kukkivat juhannuspioni ja korallikeijunkukka. Tämä on sellainen penkki, jossa kasvaa jonkin verran luonnonkasvejakin. Voin siirrellä kasveja ja ehdottaa penkille asioita, mutta lopputulos ei tunnu olevan omissa käsissäni.

Korallikeijunkukkia ja ukkolaukkoja. Korallikeijunkukka on minusta keijunkukista kaunein, hieman vierastan niitä kaikken värikkäimpiä jalosteita, etenkin kun ne ovat kaikki sekaisin yhtenä rykelmänä taimistoilla kuin koiran päivällinen, kuten englanniksi sanotaan. Tällä lajilla on ihan perusvihreät lehdet ja noin upean väriset luonnollisen oloiset kukat, jotka kukkivat ainakin kaksi kuukautta putkeen.

Villi punainen penkki tavallisesta suunnasta eli alarinteestä päin kuvattuna.

Penkin kruununjalokivi: Tulipa sprengeri.

Juhannuspioni – Paeonia humilis 'Flore Pleno'
Keisarinpikarililja – Fritillaria imperialis
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Ukkolaukka – Allium hollandicum

30 comments :

  1. Nyt on ihan pakko kysyä, kun kerran minua vaivaa kovasti: kitketkö rikkaruohoja kukkapenkeistäsi, vai saako ne rehottaa kukkien mukana???

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, kuvissa näkyy aika paljon rikkaruohoja. Kyllähän minä kitken, mutta ei niiden perässä pysy... Tuon punaisen penkin kitkin muutama päivä sitten, lähikuvat taitaa otettu ennen sitä. Aina joka päivä jokin kohta, silloin kun olen paikalla. Ja oltuani poissa saakin kaiken aloittaa alusta.
      Osa rikkaruohoista saa rehottaa, etenkin haisukurjenpolvea kitken vain vähän, kun se on niin söpö. Ja esimerkiksi mäki/särmäkuismaa samaten, en halua hävittää kaikkea tonttini luonnonkasvillisuutta.

      Delete
  2. Kaikissa kuvissasi ei aina hahmotakaan noita korkeuseroja. Korkeuserot ovat aika hankala kuvauskohde. Kaunis punainen penkki jälleen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Totta. Otin jonkun kuvan tuosta pengermästä jo jonkin aikaa sitten ja totesin, ettei se näytä sen korkeammalta kuin jalkakäytävän reunus :-D Kuviin ei sittenkään saa kolmiulotteisuutta mukaan, ja varmaan juuri sitä tarvitaan korkeuserojen hahmottamiseen.

      Delete
  3. Hei, sinullahan ON kalliota tontillasi!!! Raaputa se esiin. Kallio on kaunista ihan sellaisenaan, ilman mitään kiipijäkasveja sitä vihertämässä. Sanoo sellainen, jolla ei ole kalliota eikä pahemmin kiviäkään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin on! Muutama neliö. Kyllä raaputankin, mutta se on hidasta kirsikan-, luumun- ja vaahteranjuurineen ja kun täällä on vähän muutakin tekemistä.. esim. talot olisi hyvä saada maalattua... Tuolla korkeimmalla on parhaat mahdollisuudet saada kalliota esiin, mutta sielläkin on kallion päällinen maa käynyt jo syvemmäksi kuin lapion syvyys, sitä on hidasta poistaa puiden juurien takia. Täällä alempana ja sivuilla kallio näyttää kääntyvän maan sisään.

      Delete
  4. Huh huh, sinullahan on tuossa kunnon urakka :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Välillä tuntuu siltä, että joka asiassa on kunnon urakka :-D Mutta toisaalta, sitten kun hommaan ryhtyy, huomaakin saavansa aikaan paljon yhdessäkin päivässä!

      Delete
  5. arvaappa vaan ketkä myös siistii kalliota parhaillaan!? luonnonkukat ja vanhat perinteiset perennat sopivat juur vanhan talon pihapiiriin, mäkikuisma myös hyvä värikasvi, joten se ei jouda kompostiin lainkaan. tykkään kovin vanhoista kiviaidoista, voit uskoa kuinka tyytyväinen olin eilen käydessämme Itä-Hämeen oipiston kuppikiviä katsomassa, siellä on myös perattu ikivanhoja kiviaitoja esille. hieno homma sanoisin!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, kallioiden siivoaminen on pop! Juu, kyllä luonnonkasvit tänne sopii, ja pitää jakuvasti pitää mielessä sekin, että täällä on ollut asutusta varmaan 500 vuotta, pihalta voi nousta yllättäviä jäänteitä muinaisista hyötykasveista, ei niitäkään halua tuhota. Suurin osa kasvustosta on kuitenkin nokkosta (värikasvi), vadelmaa, ohdaketta (perhoskasvi), heinää, heinää, koiranputkea ja heinää.
      Kivimuurit ja -pengermät ovat minustakin hienoja, siksi niitä teenkin. Onneksi on kiviä!

      Delete
  6. Hommaa riittää...
    Nuo lapiohommat ei varmaan aina innosta.
    Yksi nainen + iso puutarha + taloremontti = Iso kakku

    Miten siitä voi selvitä, varsinkin kun on noita kaupunkikeikkoja?
    Ainakin täytyy olla lehmänhermot ja osata sulkea silmiä joissakin kohtaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hehheh, kuljenkin suurimman osan ajasta silmät kiinni ;-) Kateellisena katsoin kattoremonttipostauksiasi! Kyllä joku päivä täälläkin...
      Lapiohommat nimenomaan kiinnostaa, aina ja liikaakin. Talojen maalaus olisi hyvä saada tehtyä, ja ikkunoiden kunnostaminen, esimerkiksi (tai siis jos saisi edistyttyä molemmissa vähän).

      Delete
  7. Punaisen penkin kruununjalokivessä on ihana punaisen sävy. Minullakin on muutama tuota korallikeijunkukkaa ja tykkään siitä tosi paljon. Tilasin sitä vuosi sitten syyskesällä Viherpeukaloiden alennusmyynnistä lähinnä maanpeitekasviksi. Kukat tulivat ihan ylimääräisinä, ja nyt ilahduttavat minua. Ne huojuvat ja heiluvat ihanasti tuulessa, eivät katkea vaan pysyvät taipuisasti pystyssä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on tosiaan ihana ja monipuolinen, kaunis luonnonkasvimainen kukka muiden väleihin.

      Delete
  8. Korallikeijunkukka on minunkin mielestäni ihana! Mieheni ei kerran muistanut nimeä ja kutsui sitä kevytkeijunkukaksi eli sillä nimellä se nyt meillä kulkee ;) Hankin juuri sen kaveriksi valkokukkaisen 'Alba'-lajikkeen. Toivottavasti eivät ole liian 'tylsiä' vierekkäin, kun lehdistö on aivan samanlainen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi, valkoisena se on varmasti aivan ihana! Lehdet ovat niin hyvät "peruslehdet", että varmaan näyttää oikein kivalta yhdessä.

      Delete
  9. Jestas, kun olet ollut taas ahkera! Susta kyllä tulee vielä voimanainen!

    Korallikeijunkukka on todella kaunis. Omani melkein menehtyi, mutta sain siirrettyä sen toisaalle vahvistumaan. Jospa se taas joskus kukkisi.

    Ransun loikka on mahtava, penkereen kingi on hän : )

    ReplyDelete
    Replies
    1. Heh, hauis kasvaa, mutta talven aikana se pyrkii valahtamaan käsivarren alapuolelle ;-)
      Toivottavasti keijunkukkasi siitä piristyy!
      Ransu täytyy tutkia, mitä mamma on tehnyt.

      Delete
  10. Huh, mikä sinnikkyys! Savimaata on ihan järkyttävä kaivaa mutta onneksi märkä sää vähän on apuna. Kuivaa ei kaiva sitten millään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, kyllä tuossa saa voimaa käyttää! Heinäkuussa ei saa rikkaruohojakaan juurineen maasta, siinä nämä säät ovat olleet hyvät, että nyt on saanut.

      Delete
  11. Siellä on taas paiskittu puutarhahommia!
    Punainen villi penkki näyttää edelleen kauniilta ja tuo korallikeijunkukka on ihan yllätyshieno ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Miten mun puutarhahommat tuntuu aina olevan enemmän tuota kiven kanssapunnertamista kuin ruusujen leikkuuta?! No, totuuden nimissä on sanottava, että leikkasin ja kiinnitin yhden köynnösruusun eilen.

      Delete
  12. Upea pengerrys. Kyllä kivien nostelu jumpasta käy, sanoo yhden aidan rakentanut, ja siinä selkänsä telonut täti :)
    Upeasti kukkivat pionit.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, sulla meni selkä. Sitä minäkin usein mietin, ei saa tempoa vaan pitää yrittää pyörittää tasaisella voimalla. Tuossa on selkä todella kovilla. Ja voihan se silti mennä, vaikka kuinka yrittäisi varoa.

      Delete
  13. Onneksi sait Ransun kuvausassistentitki, muuten tuota suurprojektia olisi luullut kyllä pienemmäksi:)
    Kiviä meilläkin nousee maasta melkein joka kerta kun jotain kaivaa, siksipä suosinkin kohopenkkejä, ja tykkään kyllä kiviaidastakin;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ransu on aina valmis auttamaan! Kohopenkit ja kivimuurit on kivoja, mutta kyllähän niitä maasta tulevia kiviä joutuu vähän sortteeraamaan - mikä sopii muuriin, mikä laatoitukseen - ja syntyy kasoja, taas. Niistä ei tunnu pääsevän ikinä eroon.

      Delete
  14. Auu miten omatkin sormet syyhyävät nyt kivihommiin<3 Ihana penger siellä syntynyt ja kaunista kalliota tullut esille!!
    Näinkin Raakkilan vierailulla tuota sinun juhannuspioniasi ihan livenä, harmi vain kun ei silloin vielä ihan kukkinut. Oma taimeni on vielä ihan pikkuruinen, eikä varmasti kuki vielä moneen vuoteen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kivohommat ovat todella koukuttavia! Se on se ihana materiaali ja tuntu, että saa jotain näkyvää (ja kestävää!) aikaan, varmaan.
      Raakkilan juhannuspioni on tosiaan taloni vanhaa kantaa :-)

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!