Friday, 23 June 2017

Pieni saniaistarha

Aloitetaan siitä, mihin eilen jäätiin. Kilpihärkylä 'Herrenhausen'.
Saniaistarhani on vain muutaman neliömetrin kokoinen paikka kahden ison pihakuusen alla. Jos yritän ottaa kokonaiskuvaa, ei siinä näy kuin risuinen ja töhnäinen paikka kuusen varjossa, joten otin tähän lähes pelkkiä yksittäisten kasvien kuvia.

In the Fernery
I have a tiny fernery that I started last year (or was it the year before that). There is a small but enchanting little collection of ferns and other woodland plants.


Olen saanut aikaiseksi kirjoittaa taimille nimikyltit, jotka eivät tosin montaa vuotta kestä. Mutta jos nämä auttaisivat pysymään kärryillä. Heti tuli probleemi. Olen kirjoittanut nimen väärin... tämä on Cystopteris fragilis eli haurasloikko, eikä Dryopteris eli alvejuuri. Äh!


Tämä on alvejuuri vailla suomenkielistä nimeä, Dryopteris dilatata 'Stansfieldi'. Myös ruska-alvejuuri näyttää olevan juuri ja juuri elossa.


Soreahiirenporras 'Frizelliae'.

Saniaistarhassa on muutakin kuin saniaisia. Esimerkiksi pantterililja.

Pantteri esittelee saniaistarhan sisääntulokiveystä. Oikealla on kalliokielo Polygonatum roseum.

Roseumin kukat ovat hyvin pienet mutta kauniin väriset.


Sen vieressä kasvaa voimakaskuvioinen valkotäpläimikkä, jolla on hyvin hailakat vaaleansiniset kukat. Tämän lajiketta en valitettavasti tiedä.

Siinä ne ovat, risujen ja mujun seassa. Edessä näkyy uutuus...

... hiirenporras Athyrium otophorum var. okanum. Todella kauniit viininpunaiset keskisuonet!


Toisella puolella sisääntulokiveystä on vuosikausia sitten hankittu soreahiirenporras Athyrium filix-femina var. angustatum 'Lady in Red', jonka keskisuonet eivät vain ota muuttuakseen punaisiksi. Ehkä tämä ei olekaan kyseistä saniaista. Ostin juurakon Amsterdamin kukkatorilta. Edessä on kuunlilja 'Stained Glass'.

Edellisten kanssa kasvaa tellima.


Telliman kukat ovat syötävän suloiset.

Saniaistarhan yläosassa ei vielä ole paljon mitään, paitsi pätkä saarnen runkoa, jolla voi istuskella. Istuksimmekin siinä Ransun kanssa pitkät tovit eilen. Ilta-auringon säteet osuvat tähän kauniisti, vaikka paikka on varjoisa.


Uusin ostos pääsi rungon edustalle, jotta sitä voi ihailla istualtaan: tiarella 'Pink Skyrocket'.


Eipä kierros vielä tähänkään loppunut. Kaunislehtinen lehtotaponlehti kukkii sisääntulokivien ja kannon välissä. Tästä kiitos Rikkaruohoelämää -blogin Betweenille!
Kannon edessä viime kesänä ihanasti kukkinut 'Rebecca' -orvokki ei valitettavasti ollut monivuotinen eikä siementaimiakaan näy.


Tähtirotkokielo. Tämä on entinen Smilacina, nykyinen Maianthemum eli samaa sukua kuin oravanmarja. Olen siirtänyt sitäkin tähän metsästä. Entisen opinahjoni näytepuutarhassa Englannissa oli suuri yllätys löytää oravanmarjaa puiden alta arvostettuna maanpeitekasvina. Kaunishan se on kuin mikä! Kun nyt viihtyisi.
Yritän myös saada ketunleipää viihtymään, olen siirtänyt sitä nyt kolmannen, tai olisiko jo neljännen kerran puutarhaani. Jospa tällä kerralla tärppäisi...
Alakulmassa näkyy jännittävä kartioakankaali 'Metallica Crispa'. Taempana tuskin erottuu yksi tarhavaleunikon varsi, niillä on ollut vaikeuksia selvitä puutarhassani, mutta jospa tässä paikassa onnistuisi. Ainakin yksi taimi neljästä on selvinnyt talven yli.

Tämän talvehtimisesta olen ylen onnellinen: tarha-adiantumi. Tämän vieressä on myös Cyrtomium fortunei elossa, mutta siinä on niin minipieni lehti, että en ottanut kuvaa. Kasvakoon vähän ensin.

Hyvää juhannusta, toivottavasti näemme saniaisen kukkivan!


Haurasloikko – Cystopteris fragilis
Kartioakankaali – Ajuga pyramidalis
Ketunleipä – Oxalis acetosella
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Lehtotaponlehti – Asarum europaeum
Oravanmarja – Maianthemum bifolium
Pantterililja – Lilium pardalinum
Ruska-alvejuuri – Dryopteris erythrosora
Soreahiirenporras – Athyrium filix-femina
Tarha-adiantumi – Adiantum pedatum
Tarhavaleunikko – Meconopsis sheldonii
Tellima – Tellima grandiflora
Tiarella – Tiarella
Tähtirotkokielo – Maianthemum stellatum
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

Thursday, 22 June 2017

Metsäpuutarhapenkkien kingit

Ihanaa, että olen saanut valeangervot viimein viihtymään puutarhassani! Nyt niitä kasvaa neljin kappalein. Vaahteran alla, hankalassa savimaassa, kasvaa sormivaleangervo.


Siinä vieressä on kastanjakolmilehti tekemässä ekaa kukkanuppua ikinä. Tosin nyt nuppu on alkanut näyttää hieman näivettyneeltä, puun alla on kuivaa. Tämän lajin pitäisi kylläkin sietää savimaata, mutta se tarvinnee myös kosteutta.


Vaahteran toisella puolella kasvavat ihanimmat saniaiseni, kaksi kappaletta kivikkoalvejuurta 'Linearis Polydactyla'. Ihanat keveät lehdet, nostavat lehtensä korkealle ja sietävät kuivaa varjoa. Täydellinen kasvi siis! Särkynytsydän kukkii minulla aina myöhään, koska se kasvaa niin varjossa.

Kesäpikkusydän on monelle peruskasvi, mutta minun on ollut vaikea saada sitä viihtymään. Nyt 'Bacchanal' on viimein tehnyt kukinnon! Tätä on odotettu viitisen vuotta.

Mäntyjen alla varjossa ja betonintiiviissä savimaassa eivät olosuhteet tietenkään ole parhaat mahdolliset.

Keltapeippi tuntuu pärjäävän missä vain. Vaahteran alla leviää 'Florentinum' joka suuntaan, mäntyjen alla tämä hienosti kuviollinen 'Herman's Pride' tekee komeat tuppaat, mutta ei leviä 'Florentinumin' tapaan pitkillä lonkeroilla lainkaan.


Ystäväni arvelevat nyt olevan hyvän alppiruusun- ja syreeninkukkavuoden. Ainakin 'Catawbiense Grandiflorum' -puistoalppiruusu on täynnä kukkia, vaikka pensas ei juuri kasvakaan.

Rotkolemmikki kasvaa, jos se on hieman kostealla paikalla. Kuivempien paikkojen taimet ovat paljon hillitympiä. Tosin tämä 'Silver Wings' on myös pihani ensimmäinen. Sillä on ollut monta vuotta kasvuaikaa.
Rotkolemmikkien kukinta-aika on pitkä. Alkaa toukokuussa ja, kiitos kylmän alkukesän, on täydessä vedossa edelleen. Kukkavarsi vain kasvaa pituutta, kun yhä uusia kukkanuppuja syntyy edellisten ylle.

Kirjosiepot ovat siirtyneet haudontavaiheesta siihen, että vanhemmat lentävät yhtä mittaa pönttöön ja ulos – poikasia lienee kuoriutunut.


Loppuun vielä uusi ihastukseni kohde, joka vie meidät saniaistarhaan. Siitä täytyy tehdä ihan oma juttunsa, sillä kerrottavaa on paljon. En kuitenkaan voinut vastustaa tämän laittamista, eikö ole ihanaakin ihanampi saniainen. Tämä on kilpihärkylä 'Herrenhausen'.  Eikä tämä ole ainoa saniaistarhan herkku!
Siihen asti, hyvää yötöntä yötä ja iloista juhannusta!


Kastanjakolmilehti – Trillium sessile
Keltapeippi – Lamium galeobdolon
Kesäpikkusydän – Dicentra formosa
Kilpihärkylä – Polystichum setiferum
Kivikkoalvejuuri – Dryopteris filix-mas
Puistoalppiruusu – Rhododendron Catawbiense-Ryhmä
Sormivaleangervo – Rodgersia aesculifolia
Särkynytsydän – Lamprocapnos spectabilis
Rotkolemmikki – Brunnera macrophylla

Saturday, 17 June 2017

Loppuu ja alkaa

Tulppaanien aika alkaa olla ohi, ellei Tulipa sprengeri vielä lykkää kukkaa. Se on jostakin syystä tänä keväänä varsin kärsineen näköinen, vain yksi käppyräinen lehti. Mutta papukaija 'Texas Flame' kukoistaa, viimeisiä kukkia viedään. Onneksi kohta avautuu viereen uusi... idänunikko!

Endings and Beginnings
One has to love this – when one bloom withers, another bursts open.

Laitan vielä kuvan muutaman päivän takaa, kun oli ihanat virkistävät ja tarpeelliset sadepäivät (voisiko tästä joku ehkä rivien välistä lukea, että uutta sadetta jo kaivataan...). Havainnoin, että tänä vuonna 'Texas Flamet' eivät vaihtaneet väriä oranssiin yhtä voimakkaasti kuin viime vuonna. Voisiko se olla ensimmäisen kukintakevään erikoisominaisuus? Tai sitten se johtuu hyvin erilaisista säistä. Nyt on ollut viileää. Ehkä kuumuus saa kellan punastumaan.
Taustalla mainiosti ilman suojausta talvehtinut japaninvaahtera 'Enkan'. Se on hienolehtinen pienikasvuinen lajike.


Rohanissa ripsureunaiset 'Curly Sue' -tulppaanit sinnittelevät yhä vain kukassa, viereinen pioni tuli ja meni. Silkkipioni teki tänä vuonna neljä kukkaa, eikä kukaan käynyt puraisemassa kukkavarsia poikki. Laitoin häkkyrän pionin ylle varmuudeksi, sillä psyyke ei olisi kestänyt kukkavarsien syömistä kahtena peräkkäisenä vuotena (viime vuonna se vieläpä teki ensimmäiset kukkavartensa).


Kukat olivat lyhytaikainen mutta suloinen ilo.


Edelleen Rohanissa: espanjansinililja 'White City' kukkii vielä täysillä – näillä on kivan pitkä kukkimisaika – ja vieressä tulee kukkaan lehtoakileija 'Tower White'.


Kylmänkukka ehti kukkia niin, että en sitä nähnyt, mutta ensi vuonna uusi yritys... takana ihastuttava 'William Guiness' -lehtoakileija, jonka juuri istutin. Herra Guinessillä ei liene mitään tekemistä Rohanin kanssa. Väri vain sopii tänne. Guinessistä oikealle nousee valkokukkaisen tähtihyasintin kukkavarsia.

Pienten kivikkokasvien alppipenkissä ovat 'Düsseldorfer Stolz' -rusolaukkaneilikat kukkineet jo pitkään. Kääpiöneilikka on runsastunut viime vuodesta söpöksi mättääksi ja aloittanut hempeänvaalean kukinnan.


Seuraavaksi alkaa laukkojen kausi. Ukkolaukka 'Purple Sensation' ja lehtoängelmä kukkivat kohta rinta rinnan.

Voi, kun tuli lämpimät päivät. Ovat ne ihaniakin, mutta nopeuttavat kukintaa tarpeettoman paljon... Kun marjaomenapensas 'Marleena' avaa ensimmäisiä kukkiaan, saisi aika pysähtyä viikoiksi.

Mutta niin vain kävi, että kukinta on kohta loppusuoralla, tämänkin kuvan ottamisesta on jo pari päivää. Onneksi on muuta tulossa kukkaan, mutta kukkivat puut alkoivat olla tässä.


Idänunikko – Papaver orientale
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kylmänkukka – Pulsatilla
Kääpiöneilikka – Dianthus subacaulis
Lehtoakileija – Aquilegia vulgaris
Lehtoängelmä – Thalictrum aquilegiifolium
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Papukaijatulppaani – Tulipa Papukaija-Ryhmä
Ripsureunatulppaani – T. Crispa-Ryhmä
Rusolaukkaneilikka – Armeria maritima
Silkkipioni – Paeonia wittmanniana
Ukkolaukka – Allium hollandicum

Friday, 16 June 2017

Villiä menoa

Kitkin vuokko-esikkopuutarhan tässä eräänä päivänä – luultavasti se on taas yhtä täynnä juolavehnää ja muita kutsumattomia ystäviä. Olen perustanut tämän istutusalueen niin, että olen vain istutellut ja kitkenyt heinää, kääntänyt varovasti maata kunnes sitä ei enää voinut kääntää, kun taimia ja kukkasipuleita oli jo niin paljon. Pari kertaa kesässä toteutettu kitkentä pitää istutuksen ihan siedettävänä, jos se on tarkoituskin pitää villinpuoleisena. Sopii epätäydellisyydentavoittelijalle.

Wild Bits
Sometimes I feel that there are no other kinds...! Well. There are two areas in my garden that are more high-maintenance, but the rest can have a mixture of acquired and otherwise arrived plants. They can make rather nice combinations.

Espanjansinililja on suloinen noustessaan valkotäpläimikkäkasvustosta.


Kitkentähomaa hankaloittaa ruohonkorsimainen sipulikasvusto. Käärmeenlaukka on hieno ja herkullinen kasvi, jota en halua tuhota, vaikka se onkin jo tehnyt runsaasti siementaimia. Tästä huolimatta perustin juuri uuden istutusalueen samalla tavoin, käänsin vain maata viime vuonna ja nyt uudestaan, ihan kuin heinä sillä talttuisi.
Kuvassa on kuitenkin laukan sijaan juolavehnää luonnon metsäkurjenpolven seassa – se on yksi syy, miksi en halua poistaa vanhaa maata ja tuoda uutta multaa, tässä on liian kaunis luonnonkukkakasvusto sellaiseen. Kurjenpolven lisäksi tässä kasvaa luonnostaan mm. kevätesikkoa, keltamataraa ja aho-orvokkia.

Valkopeippikin on löytänyt tiensä tähän aivan itse. Se on todella kaunis kukkiessaan. Oikealla on japaninvaahtera 'Osakazuki' ja tarhakalliokielo.

Raunioyrtti 'Goldsmith' on tosi nätti, mutta vain osa sen lehdistä on kirjavia. Ne pitäisi tietysti poistaa koko versoineen, mutta en raaski. Samaa muuten tekee 'Variegata' -rotkolemmikki tässä samassa penkissä. Sen kokonaan vihreälehtinen kasvusto alkaa jo olla enemmistönä, mutta en raaski pienentää reheväkasvuista puskaa. Mieluummin katselen isoja puskia.
Oikealla näkyy ojakärsämön versoja, sekin on lemppareitani luonnonkukissa.

Vielä yksi kuva, jossa näkyy saarnen runkoon nojaava riistaverkkorulla. Tuohon asti olen nyt päässyt aidan vetämisessä tontin yläkulmalta, ja uskallanko sanoa, että peuratuhoja on jo nähtävissä edellisvuosia vähemmän... verkon laittamisen jälkeen ei liljanvarsia ole enempää syöty, eikä edellämainittuja kalliokieloja eikä imiköitä. Yhtenä päivänä huomasin hajulaukkojen hävinneet kukkavarret, mutta ne kasvavat tontin alaosassa lähellä tietä, mistä vielä on suora pääsy tontilleni.


Musti fiilistelee sinivalkoisissa tunnelmissa – silloin, kun villi omppupuu vielä kukki.

Suomi sata -meininkiä löytyy parhaillaan saunan ja liiterin kulmalta, kun saksankirveli, raunioyrtti ja raparperi kukkivat.

Myös toiseen suuntaan näkymä on isänmaallinen, kun kotipihlaja ja naapurin pihan syreeni jatkavat sinivalkoista teemaa. Raparperin edessä kukkii lehtosinilatva.


Kosteaa kevätniittyä ei vielä voi niittää, sillä tähtihyasintit kukkivat. Tätä kukkii kukkapenkissäkin, missä se on korkeampi ja tekee enemmän kukkavarsia, kun ei ole kilpailua. Mutta minusta nämä niityllä kukkivat yksittäiset ja matalammat kukkavarret ovat kauniimpia. Niityllä kukinnot ovat iloinen ja näyttäväkin yllätys tuolla heinän seassa.

Ransu toivottaa siedettäviä hellepäiviä kaikille!


Espanjansinililja – Hyacinthoides hispanica
Japaninvaahtera – Acer palmatum
Kotipihlaja – Sorbus aucuparia
Lehtosinilatva – Polemonium caeruleum
Metsäkurjenpolvi – Geranium sylvaticum
Raparperi – Rheum hybridum
Raunioyrtti – Symphytum
Saksankirveli – Myrrhis odorata
Tarhakalliokielo – Polygonatum hybridum
Tähtihyasintti – Camassia
Valkopeippi – Lamium album
Valkotäpläimikkä – Pulmonaria saccharata

Tuesday, 13 June 2017

Alppikärhöhetki


Nyt niitä on! Alppikärhöjä ja tarha-alppikärhöjä. Ensinnäkin muotopuutarhan 'Ruby'*. Tämä aloittaa kukinnan ensin, kun on lämpimällä paikalla talon eteläseinustalla.
*MUOKKAUS: Kärhöhullu Sametti Hortensia vinkkasi, että 'Ruby' on yksinkertaiskukkainen, tämä on ehkä 'Propertius'. No niinpä onkin!

It's Alpine Clematis Time
These hardy and sweet Clematis are so reliable and bloom now when no other Clematis is even thinking of producing flower buds yet. Sadly, Clematis montana does not overwinter here – its roots survive and it produces new shoots in the spring, but as it flowers on last year's growth, there are never any flowers.


Ihana 'Ruby' eikun 'Propertius'!


Tästä olen täpinöissäni, sillä tämä kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Ostin 'Albina Plena' -lajikkeen viime vuonna ja nyt se on jo kasvanut metriseksi ja tuottanut lähes kymmenen suloista kukkaa. Kukkien kannassa on häivähdys viininpunaa. Ihana ihana kukka!
Tämän perimässä ei olekaan alppikärhöä laisinkaan, vaan on magnuksen- ja siperiankärhön risteymä.


'Albina Plena' kasvaa sammalkeinun päädyssä, toisessa päädyssä on pagodikärhö, jonka verson onnistuin katkaisemaan viime vuonna. Se nousee onneksi ihan reippaasti maasta jo. Lisäksi keinun takana on suloinen tarhalyhtykärhö 'Princess Diana', sekin versoo! Viime vuonna se nousi vasta heinäkuussa. Ja on siellä suloinen Mustikin.


Toinen uusi täpinäkärhö on 'Lemon Dream', jonka pitäisi olla keltainen, eipä tämä kovin keltainen ole, kerman värinen ehkä – onko kerma sitten valkoista vai keltaista, siitä voidaan väitellä. Ihastuttava kerrottu kukka ja kuulas sävy! Kuutamoväri rulettaa.
Valitettavasti olen onnistunut roiskuttamaan rapaa kukkasille, taisin kitkeä ennen kuvausta. Jotenkin tuntuu, että aina, kun teen jotakin, rapa lentää ja se koristaa sitten minut, kissat ja kasvitkin.


Näiden kukkien kannassa ei ole viininpunaista, mutta varret ovat puolestaan herkullisen sävyiset. Ihania yksityiskohtia tällaiset!

Juuri eilen illalla luin osuvan lauseen kirjasta Elämäni paimenena (James Rebanks): "Hyvät paimenet käyttävät runsaasti aikaa katsomiseen, tarkkailemiseen ja ajatteluun. Nimenomaan sitä he tekevät, kun heidän ohitseen ajaa tiellä ja he näyttävät vain seisoskelevan portin pielessä."
Nimenomaan! Tuo kolahti kuin moukari, ja luulenpa, että moni muukin kotitarhuri tunnistaa itsensä tuosta. Jos ihminen seisoo keskellä puutarhaa dementoituneen näköisenä, voi mennä lähemmäs kuuntelemaan, kuinka aivot raksuttavat. Häiritä ei saa.


Sitten on vielä itse alppikärhö, aito ja alkuperäinen. Se on kiivennyt kirsikkapuuhun jo niin korkealle, että osa kukista huitelee neljässä metrissä. Niitä ei edes huomaa ennen kuin tajuaa kääntää katseen ylöspäin kohti puun latvaa. Joissakin kohdissa ihanat kukkaset nuokkuvat heti pään yläpuolella.

Kaukana ylhäällä ovat saarnien vastapuhjenneet lehdet.


'Moskovan Kaunotar' -jalosyreeni avaa kohta ensimmäisen nuppunsa!


Pakko laittaa vielä tämäkin, maratonpostauksen uhalla. Marjaomenapensas 'Marleena' alkaa kukkia, se on jälleen aivan täynnä nuppuja!

Ja tämä vielä. Japaninkirsikka 'Royal Burgundy' kukkii yhä – eläköön viileä alkukesä!


Heilautus vaan kaikille, taas jatketaan ravan roiskuttamista!


Alppikärhö – Clematis alpina
Jalosyreeni – Syringa Vulgaris-Ryhmä
Japaninkirsikka – Prunus Sato Zakura -Ryhmä
Magnuksenkärhö – Clematis fauriei
Marjaomenapensas – Malus toringo var. sargentii
Pagodikärhö – Clematis chiisanensis
Saarni – Fraxinus excelsior
Siperiankärhö – Clematis sibirica
Tarha-alppikärhö – C. Atragene-Ryhmä
Tarhalyhtykärhö – C. Texensis-Ryhmä