Thursday, 30 November 2017

Lapsuudenpiha

Kivipellon Saila lähetti jo jonkin aikaa sitten haasteen kertoa lapsuudenpihasta. Aloin jo siellä kerätä tulppaaneja!
Monella on muistot lapsuudesta maalta, ainakin mummolan kesistä. Olen niin kaupunkilainen, että meidän suvun kesähuvilakin oli Helsingissä. Meillä mentiin mökille HKL:n sinisellä bussilla. Myös kaikki isovanhemmat asuivat Helsingissä.

Childhood Garden
I received a lovely blog challenge to tell about childhood gardens. As it happens, they were all in old houses and in Helsinki. Here they are!

Kesähuvilan puutarha oli oikeastaan luontoa. Se oli merenlahteen viettävässä rinteessä. Siellä vietimme pitkät kesät isovanhempien hyväntahtoisesti valvovan katseen alla, koko kahdeksanpäinen serkkukatras. Ja kaikki tyttöjä! Onneksi isoisäni, kuvassa seisten, oli feministi.
Puutarhassa oli kuitenkin joitakin koristekasveja kuten syreenejä ja jasmike, ja isoäitini pienen pieni perunamaa kallion kolossa.

Kaupunkikotimme oli vanhassa talossa lehtevässä osassa Helsinkiä. Sielläkin oli meri kivenheiton päässä.


Pihassa oli hieno kivimuuri, jonka edessä oli valtavan lämmin paikka. Istuttelin kukkapenkkeihin kaikenlaista. Vanhastaan tässä oli ruusupenkki, joka oli keväisin aivan liian täynnä narsisseja. Tuoksu levisi nenään koulusta palatessa. Keisarinpikarililjan lemu on lapsuudesta tuttu ja rakas kevään ihanimpien viikkojen tuoksu.

Piha oli myös kätevä kaikenlaisten kuvausten järjestämiseen. Asuin lapsuudenkodissa joitakin vuosia myös maailmalta palattuani.

Asuin vintillä, mistä avautui kiva näkymä alas puutarhaan.

Oravia näkyi kaupunkipihassa paljon enemmän kuin nyt saaressa! Ne taitavat pysytellä metsissä.
Isäni rakensi siilille talvehtimismökin, siilejäkin kaipaan, sillä niitä ei näytä saarella olevan ollenkaan. Sen sijaan runsasta omenasatoa en kaipaa ollenkaan, niistä sai lapsena yliannostuksen.

Kiitos kaimalle kivasta haasteesta, hänellä itsellään oli muuten aivan ihanat kertomukset lapsuuden tärkeistä henkilöistä ja kasveista, jotka heihin liittyvät. Täältä voit lukea Kivipellon Sailan jutun.

Haastan Naukulan Mamman ja Suvipihan Marietan kertomaan lapsuuden pihoistaan, jos he eivät jo ole sitä tehneet.

26 comments :

  1. Onpas teillä ollut tunnelmalliset kesäpihat : ) Niin ja talvipiha tietysti myös! Lapsuuden muistoihin on niin kiva palata, että jos suinkin jaksan, niin voisin skannailla albumeista kesäpihakuvia. Monet muistot liittyy juuri lapsuuden kesiin ja kukkasiin, joita esim. pienenä harjasin ahkerasti.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli tosiaan vahva ja hurmaava 1900-luvun alun tunnelma niin kesä- kuin talvikodissa. Joskus mietin, mitenköhän sopeudun johonkin 70-luvun kerrostaloon, mutta ihminen on sopeutuvainen ;-)
      Voi että, olisi kiva nähdä kuvia lapsuuden pihastasi! Hih, kukkien harjailua :-D

      Delete
  2. Ihanan sympaattisia vanhoja valokuvia. Mistähän se johtuu, että ne muuttuvat ajan kanssa punertaviksi? Meilläkin joitakin kesäkuvia jotka tosi punaisia, liekö sitten syynä lapsuuden lämpimät kesät? :-)) Kauniita puutarhamuistoja olet tallentanut. ~Katja

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mietin samaa. Värivalokuvat haalistuvat, kaiketi siniset värit ensin... mustavalkokuvat kestäisivät pidempään.

      Delete
  3. Ihana kuva sinusta(?) lunta syömässä..:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minähän se siinä. Nam, nam :-D

      Delete
  4. Suloisia lapsuuskuvia! Aika hauskaa, että kotisi ja "mummolasikin" ovat olleet Helsingissä ja sitten Sinä olet muuttanut maalle, saaristoon. Ehkä tuo meri kotisi ja mummolasi edustalla on sitten ollut niin kutsuva.
    Ihanan paljon puutarhaa on kuulunut lapsuuteesi helsinkiläisyydestä huolimatta. Vaikka lapsena sitä kuvitteli muutamaa puuta kerrostalotontin reunalla metsiköksi.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meri on aina ollut ihan vieressä. Mutta vanhempani olivat myös purjehtijoita henkeen ja vereen, ja veneestä käsin saaristo tuli tutuksi joka kesä.
      Sanos muuta, lapselle ihan muutama puu riittää metsäksi, mielikuvitusta riittää! Meillä oli ystävättäreni kanssa leikki "ylitä krokotiilien täyttämä kanjoni köyden päällä ryömien" -leikki taloyhtiön pyykkinaruilla.

      Delete
  5. Kiva postaus, vanhat kuvat ja nostalgia puree allekirjoittaneeseen aina :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin taitaa purra aika moneen ;-) Olisi kiva jos sinäkin osallistuisit tähän haasteeseen!

      Delete
  6. Ihanat lapsuusmuistot.
    Noi vanhat kuvat on niin ihania.
    Kiitos kivasta postauksesta,

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vanhat kuvat on tosiaan ihania. Olisi mukavaa kuulla sinunkin muistoistasi, vaikka tosi kivasti olet niistä jo kirjoittanut aina välillä.

      Delete
  7. Mukavat kuvat ja muistot lapsuuvenpihasta. Miulla sama haaste on vielä vaiheessa! On teitä ollu aika katras serkuksii.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Olisi mukavaa nähdä kuvia sinunkin lapsuudenpihasta.
      Se on kyllä rikkaus, että lapsuuden kesät tuli vietettyä tuollaisessa suurperheessä. Suku tuli tutuksi ja serkut ovat läheisiä. Tunnetaan toisemme niin perin pohjin ja yhtä luontevasti ollaan vieläkin aina kun tavataan.

      Delete
  8. Voi mikä paratiisi tuo lapsuudenkotisi ja "mökkinne" on ollut! Ihanat kivikukkapenkit ja pergola. Oot niin hurjan söpö ja tunnistettava noissa kuvissa. Mahtava kasakkalookki ollut lapsena! Hyvä tuo 8 tytön girlpoweri :D On siinä ukilla ollut tekemistä. Oli kiva lukea muistojasi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih, ai tunnistit :-)
      Oli toden totta paratiiseja. Isoisäni oli ihan huippu. Joka ilta hän keräsi meidät tytöt (aikuisilta pääsy kielletty) kuvassa näkyvään lasihuoneeseen ja keksi meille iltasadun omasta päästä. Niissä oli vaikka mitä seikkailuja laivoissa maailman merillä sun muuta :-D

      Delete
  9. Ihanat kuvat. Ja tuo lapsuuden talviasu <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sanos muuta, aika söpö :-D Muistelen, että lämminkin oli huopatossuissa, villakangastakissa ja tuossa karvahatussa.

      Delete
  10. Kiitos haasteesta! Kerrottavaa kyllä riittää, mutta toivottavasti löydän myös vanhoja valokuvia ...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti löytyy! Tai sitten voi vaan kertoa, kuvat voi olla muutakin.

      Delete
  11. Ihania vanhoja kuvia! Nostalgia on aina paikallaan :)

    ReplyDelete
  12. Onpa siellä teillä ollut varsinaisa prinsessanenergiaa ja ihana ukki! Nuo sinun lapsuusmaisemat ovat jotenkin puhuttelevia, minun nuoruusmaisemia melkein, kun sinne stadiin muutin joskus 80-luvun alkupuolella. Kukat ovat kulkeneet mukana ihan varmasti ja tuo kuva pienestä Sailaista kasakkahattu päässä (sellaisen olisin myös joskus halunnut) on ihan mahtava!

    Mukavaa, kun vastasit haasteeseen!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Helsinki on todella kiva kaupunki, ihanan merellinen. Kyllä se sydämessä asustaa, vaikka muualla asuisikin.
      Tähän oli kiva vastata, vaikka en niin syvällisesti paneutunutkaan. Kiitos siis sinulle!

      Delete
  13. Ihanan erilainen postaus. Kasakkahatusta tuli mieleeni, että minulla taisi olla sellainen häntälakki.. muistankohan oikein... Tänä talvena olen bongannut ihmisillä noita samoja lumihiutale-heijastimia. Niitä oli jo silloin. Sellaisen haluaisin ja juurikin valkoisen! Ei mitään pinkkiä tai sinistä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihanaa, siskollani oli myös sellainen häntälakki! Tuota heijastinta muuten minäkin kuvassa katselin, niin klassikko. Kiva kuulla, että niitä on taas ja toivottavasti löydät sen valkoisen.

      Delete

Kaunis kiitos kommentista!