Friday, 19 January 2018

Talvipäivä


Tänään oli hieno keli, vaikka kylmä. Mittari laskee laskemistaan, ollaan jo -10,4:ssä. Ties mihin tästä vielä päädytään. (Sinne Siperiaan...)

Lovely Day
But cold. Very cold. Freezing. 

Hieno usva peitti niityt.

Silti aurinko loisti lähes pilvettömältä taivaalta.

Keittiön ikkunasta avautuu näkymä kyläniitylle, saimme Mustin kanssa ihailla paksua usvaa.

Kuten kissat, myös pelakuut sun muut viihtyvät ikkunalaudoilla paremmin kuin ulkona pakkasessa.



Päivänpesän elämää -blogin Katja kyseli kuvia puksipuuaidoista. Niiden olisi tarkoitus reunustaa muotopuutarhan penkkejä kokonaan, mutta ei niitä ole vasta kuin muutamien metrien matkalla.

Keittiön ikkunasta yläviistosta tilanteen hahmottaa paremmin. Otan noista pistokkaita, mutta niiden kasvu on äärimmäisen hidasta. Pieniä puksipuun aita-pottitaimia, joita ulkomailla näkee, myydään meillä tuskin lainkaan. Noin 8 euron hintaisilla yksittäisillä taimilla tulisi melko kallis aita, kun puksipuita kuluu tähän vähintään 150 kappaletta.
Puksipuuaita on hieno talvinen elementti ja odottelen malttamattomana sitä hetkeä, kun puksit näyttävät penkkien muodot.


Ransu vietti hetken ulkona.

Manulin paras paikka on pedissä näillä keleillä.


Yhteiskuva peilin kautta. Lokoisaa viikonloppua!

Puksipuu – Buxus

Tuesday, 16 January 2018

Siperia iski

You know it's cold when spider nets freeze.


Kun hämähäkinseitti jäätyy ja minuutti sitten pyykkinarulle ripustetut märät paidat heiluvat kankeina kuin pahvit, voi vetää sen johtopäätöksen, että on kylmä.

Se on täällä tänään. Siperia.


Havukasvit ja ainavihannat nousevat arvoonsa. Puksipuuaidat reunustavat muotopuutarhan kukkapenkkejä, tai osaa niistä. Kunpa pistokkaat kasvaisivat nopeammin! Haluaisin niin jo nähdä niiden tuomat muodot kokonaisuudessaan. Tähän aikaan pihalla ei ole mitään muuta katsottavaa.


Eikun onpas.

Merimieslakkiset sinitiaiset ovat suosikkeja, mutta ilahduin niin, kun huomasin pikkuruisen kuusitiaisen.


Tarkkailimme tipuja Mustin kanssa. Musti taisi hieman lipoa huuliaan.


Pitäkää itsenne lämpiminä!

Kuusitiainen – Parus ater
Puksipuu – Buxus

Saturday, 13 January 2018

Keittiön uudelleenkalustus

Ensinnäkin villasukka-arvonnan tulos, jotta kukaan ei joudu jännittämään sitä loppuriveille. Sukat voitti Hannele, joka osallistui facebookin kautta. Arvontaan osallistui blogin kautta 34 lukijaa ja facebookissa 5, numerogeneraattori arpoi numeron 37, joka osui Hannelen kohdalle. Lämpimät onnittelut!

Jos olin arvontapostauksessa liekeissä niin kuin taivaskin, olen sitä edelleen. Keittiössä on uusi järjestys. Viimeiset seitsemän vuotta keittiön kulmassa on ollut varavuode, joka on toki ollut tarpeen silloin harvoin, kun joku on kylässä, mutta muulloin se on vienyt tilaa. Sängyn yli on ollut hankala kurottaa ottamaan astioita yläkaapeista, etenkin, kun on pitänyt pujotella sängyn ja pöydän välisessä pienessä raossa.
Sängyn lisäksi keittiötä on nimittäin täyttänyt jättikokoinen pöytä, joka oli navetasta löytynyt vaneriovi. Kun vein pukkijalat sen alta kaupunkiin tiskipöydän jaloiksi, päätin heivata ovenkin pois, tai siis vintille varastoon. Vaikka iso pöytä on ollut työpöytänä ja esikasvatuspöytänä (syön olohuoneen sohvalla), on se silti ollut hankala. Isolle pöydälle tulee laskettua rojua käsistään ja sen ympäri on ollut ahtaat kulkuväylät joka suuntaan. Keittö on taloni isoin huone ja silti siinä on ollut vain kapea kulkureitti eteisestä olohuoneeseen.

Vintiltä löytyi edellisten asukkaiden hankkima käyttämätön työtasolevy. Se pääsi entisen vierasvuoteen paikalle (en enää vastaanota vieraita, he he) ja ruokapöydäksi tuli väliaikaisesti puutarhapöytä. Keksin siihen jotakin muuta, toisaalta olen jo ehtinyt rakastua tähän ilmavuuteen...


Ruokapöydälle mahtuu juuri ja juuri syömään. Kuvassa on muuten tarjoilut, jotka syntyivät, kun kuvittelin, ettei minulla ole mitään tarjottavaa. Pakkasesta löytyi piirakkapohja, jääkaapista muutama oliivi, maitoa, kananmuna ja parmesaania sekä sipulikorista sipuleita. Jälkkäriksi cream crackereita ja syksyllä tehtyä pihlajanmarja-ruusunmarjahyytelöä.
On siinä puolensakin, että ei ole kauppaa. Tulee käytettyä kaikenlaista kaapeista ja onnistumisen tunne on suuri, kun saa "ei-mistään" jotakin aikaan.


Eniten liekeissä olen kuitenkin työtasosta, jossa minulla on nyt työlle pyhitetty paikka, jota ei tarvitse raivata pois syömistä, vieraita tai esikasvatustakaan varten.
Työtason alle löytyi vintiltä kapea alakaappi, toisessa päässä on jääkaappi, siis ihan käden ulottuvilla... kun nälkä iskee, on apu lähellä!
Korkealla jakkaralla korkeamman työtason ääressä on paljon parempi istua kuin varsinaisilla tuoleilla, joilla tein aiemmin töitä. Win-win-win-win-win. Montakohan winiä tässä nyt onkaan, vähintään noin monta.
Varasängyn alla lymyillyt maalivarasto (maalit, jotka eivät saa jäätyä) mahtuivat lähes kaikki isoisäni upseeriaikaiseen muuttoarkkuun. Hänellä oli useita arkkuja tavaroitaan varten, kun perheen täytyi vähän väliä muuttaa. Arkut menivät säilytyksen ajaksi sisäkkäin, kertoi äitini. Jostakin syystä vain tämä yksi oli jäljellä, kun isovanhempieni kesäpaikka myytiin parikymmentä vuotta sitten. Sain sieltä arkun talteen ja täällä se on ollut puolestaan vintillä nettikauppani tekstiilien varastona. Rymsteeraus aiheuttaa aina tapahtumien ketjua.

Kaapin pääty oli maalaamaton ruman ruskea, niinpä sudin sen hailean siniharmaalla. Siihen saa ripustettua kissojen rapatassujen kuivauspyyhkeen sun muuta kamaa, mietin, ja lähdin vintille hakemaan ystäviltä saatua vanhaa metallilangasta taivutettua naulakkoa.


Se oli ruostunut, joten harjasin sen metalliharjalla, sivelin silavalla ja pitelin naulakkoa pihdeillä puuhellan tulessa hetken, jotta silava suli ja imeytyi.
Kun naulakko oli hienoksi käsitelty, totesin sen aivan vääränlaiseksi. Rintamamiestalo on simppeli ja funktionaalinen, tällainen koristeellinen juttu ei sovi henkeen. Tämä meni takaisin vintille odottamaan jonakin päivänä vanhempaan talooni pääsyä, ja otin yksinkertaiset koukut tilalle, jotka näkyvät ylemmässä kuvassa.
Ylemmässä kuvassa näkyy myös ratkaisu tason alle. Kaappi ja jääkaappi eivät ole samankorkuisia, ja vaikka olisivatkin, lattia viettää niin seinästä poispäin kuin kohti vastakkaisen kulman muuriakin. Tason alle tuli kirjoja, paksumpi pino kaapin etureunaan.

Wednesday, 10 January 2018

Kissamainen puutarhajuttu

Uusimmassa Oma PIHA -lehdessä (1/2018) on matkajuttuni Trumland Housen puutarhasta Orkney-saarilta. Puutarhavisiittiini kuului eräs hyvin tärkeä tekijä, jolle ei voinut suoda lainkaan riittävästi palstatilaa. Niinpä hän saa tässä oman juttunsa.

Trumland House Garden Cat
The highlight of my visit! My article on Trumland House gardens on Rousay, Orkney, can be read at the latest Oma PIHA issue.

Kun puutarhaan saavuttuani menin ensin tutkimaan asuinrakennuksen kyljessä olevan museohuoneen, alkoi jokin moottori hyristä. Aluksi en lainkaan tajunnut, mikä laite se oli, ennen kuin vilkaisin viskurin eli jyvien puhdistuskoneen (lähes identtinen sen kanssa, joka löytyy navetastani!) päälle.
Siellä oli kissanpeti, ja koneeksi luulemani hyrinä voimistui, kun lähestyin petiä. Tämä pikkuinen kissa kehrää todella kovaa.


Aikani kissalle juteltuani lähdin kiertämään puutarhaa. Kissa lähti mukaan.

Kiersin talon eteläpuolelle, missä on avara muotopuutarha. Taustalla voi nähdä karua nummea, jollaista Rousayn saari on lähes kaikkialla muualla paitsi tässä ihanassa puutarhassa.


Muotopuutarha koostuu lähinnä nurmikentistä. Koko paikka on viktoriaaniselta ajalta, niin talo kuin puutarhakin, siksi nuo uusgoottilaiset porttikaaret sun muut rakennelmat. Harvinaisen yhtenäinen kokonaisuus.
Kuvan hienoin yksityiskohta on tietysti mustavalkoinen tassuttelija.

Sitten siirryin kulkemaan puronvartta, jossa on ihastuttava metsäpuutarha. Sitäkin ihastuttavampi, kun seura oli parasta laatua!

Lähes missään Orkney-saarilla ei pääse kulkemaan puiden alla. Täällä pääsee, ja puut ovat vieläpä niin kauniin sammaloituneita, kuin satumetsä.

Välillä asetuimme ihastelemaan puroa.


Metsäpuutarhasta on kulku muuripuutarhaan kauniiden porttien kautta.

Kasvituki tarvitsi tukevuuden testaavaa käpälää.

Kisuli esittelee upeaa muuripuutarhaa. Juuri tällaisen minäkin tarvitsen! Kaksimetrisen kivimuurin yli eivät peurat hyppelisi.

Muuripuutarhan kulmassa on aito viktoriaaninen kasvihuone. Jonka ovessa on luukku...
Kurkistin ansariin. Oven läpi erottuvilla hyllyillä on litteäksi lojuttu tyyny ♥


Tällä kertaa ei kissaa kiinnostanut kasvihuone, vaan jatkoimme muuripuutarhan kiertämistä. Korkea ohikukkinut soihtu on harmaaneidonkieli, palmumainen kasvi sen takana on varmaan hapsijukka, vaikka ensin luulin liljapuuksi.
Kissaneidon kieli ei ole harmaa vaan vaaleanpunainen. Se selvisi viimeistään puutarhakierroksen jälkeen, kun päädyimme takaisin museohuoneeseen, missä kisulle on ruokakippo ja esillä muutama ruokapussi. Avasin niistä yhden ja annoin korvausta ahkerasta opastamisesta.


Neitokainen piti ennen majapaikkaan paluuta vähän aikaa sadetta neidonkielen alla.
Trumland Housen facebook-sivulta selvisi, että kissan nimi on Pigeon ja hän vetää opaskierroksia tuon tuostakin.


Hapsijukka – Yucca filamentosa
Harmaaneidonkieli – Echium candicans
Liljapuu – Cordyline

Monday, 8 January 2018

Liekeissä

Eilen iltapäivällä tuuli nousi. Minulla ei ole mittaria, mutta Ilmatieteen laitoksen mukaan kovimmat puuskat olivat 24 m/s. Myrskyn alkaessa länsitaivas värjäytyi komeaksi.

Socks and Storm
We had a bit of a storm last night with gusts up to 53 mph. No damage as far as I can notice. The power was cut for some hours during the night, which forced me to stop reading already at 1.30. Bugger, I have a good book but Musti was sleeping on top of me so I could not get up and fetch a headlamp.



Jos taivas oli liekeissä, niin olen minäkin. Tartuin pitkästä aikaa Upeat kirjoneulesukat -kirjaan (Madeline Weston, Tammi, 2011) ja ryhdyin toteuttamaan saapassukkia omasta villalangasta. Kantapäähän ja kärkeen laitoin ohjeesta poiketen polyamidivahvisteista Lauri-lankaa, jotta sukat eivät heti reikiinny.


Ihana malli, valmistuu nopeasti ja kerrankin varsi on napakka ja pysyy ylhäällä!


Blogini kymmenvuotispäivän kunniaksi (joka oli marraskuussa, öh) arvon prikulleen samanlaiset sukat samoista langoista eli ruskeaa 100 % korppoolaisten suomenlampaiden villaa + petroolinväristä Lauri-lankaa, 75 % villaa ja 25 % polyamidia. Mallissa on palmikot kummallakin sivulla.
Voittaja saa päättää, missä koossa sukat haluaa.
Kaikille kommentin jättäneille tulee yksi arpa. Jos et ole kirjautunut bloggaaja, josta pystyisin jäljittämään sinut ja lähettämään viestiä blogiisi, jätä sähköpostiosoitteesi kommenttiin. Arvonta suoritetaan nuutinpäivänä 13.1.2018 klo 13.
Voit osallistua arvontaan myös Saaripalstan facebook-sivulla täällä.
Onnea arvontaan!

Friday, 5 January 2018

Lukuhaaste

Lähdin mukaan HelMet-lukuhaasteeseen vuosi sitten, kun se oli niin hauska. Arvelin, ettei 50 kirjaa tule täyttymään, kun luen työni puolesta paljon lehtiä ja tietokirjoja (joista suurimman osan päätin jättää tästä pois). Haastetta ei ole mitään velvollisuutta täyttää kokonaan, pääosa on osallistuminen ja uudet tavat keksiä luettavaa. Yhden kirjan saisi laittaa useampaankin kohtaan, jos haluaisi.
Tämä on kiva haaste, ja vaikka sen tarkoitus on antaa uusia ideoita kirjojen valintaan, olen toiminut kuten ennenkin eli lukenut niitä kirjoja, joita haluan, ja sen jälkeen miettinyt, mihin haasteen kohtaan kirja sopisi. Niinkin voi tehdä eikä se ollut lainkaan vaikeaa. Oli ihan kivaa miettiä, minkä kohdan kukin kirja täyttäisi.

Mulla on paha tapa lukea noin kymmentä kirjaa samaan aikaan ja saatan lukea yhtä kirjaa vuosia; jättää sen kesken ja tarttua taas jonkin ajan päästä. Tähän otin mukaan ne, jotka sain luettua loppuun. Haaste olikin hyvä kimmoke yrittää pienentää keskeneräisten kirjakasaa.



Tässä vuoden 2017 haaste ja vastaukseni:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis – Tom Hodgkinson & Dan Kieran: Joutilaita iloja
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa – Hamish Haswell-Smith: The Scottish Islands
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis – Roger Hutchinson: Calum’s Road



11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja – Maire Heikkinen: Suomalainen tapettikirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja – Patricia Fara: Sex, Botany & Empire
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella – A. S. Byatt: Riivaus
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen – Hanna Tuuri: Vihreän saaren puutarhoissa
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja – Colin Dexter: The First Inspector Morse Omnibus (Crime Writers’ Association -palkinnot ovat voittaneet kokoelmaan sisältyvät Service of All the Dead ja The Dead of Jericho)
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista – Jane Austen: Northanger Abbey
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa – Tom Cox: Talk to the Tail
19. Yhdenpäivänromaani  – Jane Austen: Lady Susan
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö – Charles Dickens: A Christmas Carol
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja – José Saramago: Journey to Portugal
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole – Women’s Institute Practical know-how: In the Kitchen
26. Sukutarina – James Rebanks: Elämäni paimenena
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia – Michael Jackson: Scotland and its Whiskies
30. Kirjan nimessä on tunne – Dan Boothby: Island of Dreams
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta – James Joyce: Ulysses
33. Kirja kertoo Intiasta – Leena Krohn: Kirje Buddhalle
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt – Jane Austen: Mansfield Park
35. Kirjan nimessä on erisnimi – Pertti Ranta: Charles Darwin - Elämä ja evoluutio
36. Elämäkerta tai muistelmateos – Bill Bryson: The Road to Little Dribbling
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta – Bill Bryson: Notes from a Small Island
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja – Kaija Maria Junkkari: Naisen parhaat vuodet
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä – Alan Weisman: Maailma ilman meitä
41. Kirjan kannessa on eläin – Charles Darwin: Lajien synty
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään – Peter James: The House on Cold Hill
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Vuoden 2018 lukuhaaste löytyy HelMetin sivuilta täältä.

Wednesday, 3 January 2018

Kevään merkkejä

Märkää on, hyvin märkää! Eilen puutarhaa kierrellessäni huomasin muotopuutarhan litimärästä mullasta pilkistävän piippoja. Oi, tervetuloa! Nämä ovat heti syöntivaarassa, puhumattakaan pakkasvaarasta, joten laitoin suojaverkkoja näiden päälle. Täytyy vielä lähipäivinä tehdä tarkempaa tarkastelua, muutakin suojattavaa todennäköisesti löytyy. Ja kun pakkasjakso koittaa, täytyy miettiä muita strategioita.
Ihanan raikkaanvihreät lehdet kuuluvat harjaneilikalle. Se on talvellakin hyvän näköinen. Kun katson keittiön ikkunasta alas muotopuutarhaan, on lähimmän kukkapenkin koko etureuna harjaneilikan lehtiruusukkeiden peitossa eli aivan vihreä. Lehtiensä puolesta se on lähes maanpeittokasvi, niin maanmyötäisinä ne kasvavat, vaikka kukkavarsi kohoaakin sitten korkealle.

Winter Green
We have a British winter, meaning damp and mild – just how I like it. I found the first spring shoots too! The bad news is that they are now vulnerable to being eaten by deer and hares. Also the hard winter is still ahead – usually February is our coldest month, and actually the sea temperature tends to be at its coldest in March... Still, hoping for a mild winter and waiting impatiently for the spring.


Oranssista penkistä löytyy syksyllä istutettujen narsissien nenänkärkiä. Viime syksyiset taitavatkin olla hanakimpia lähtemään aikaiseen kasvuun – ulkomailla tuotetut rassukat eivät tajua joutuneensa Siperiaan. Etelämpänä tämä olisikin jo ihan hyvä versomisaika, onhan tätä talvea jo ehditty lusia ja luntakin on nähty ihan riittävä määrä.


Vaaleajouluruusu avasi ensimmäisen nuppunsa uudenvuoden kunniaksi – poks! Juuri passeli ilotulitus, sano.

Naapurin pari jouluruusua on minulla hoidossa, jotta selviävät talven yli kevääseen, jolloin ne istutetaan. Kostealla säällä nämä viihtyvät parhaiten kuistilla.

Uusi valosarja koristaa pyykkinarua. Täytyy sitten keksiä, mihin pyykit ripustan, kun pyykkipäivä koittaa.


Kaikkea hyvää vuoteen 2018 ja pikaista kevättä kaikille muillekin sitä toivoville!


Harjaneilikka – Dianthus barbatus
Vaaleajouluruusu – Helleborus niger