Friday 19 April 2024

Seuraava oli huti

 Koska kukkii -haasteen kolmas arvaukseni meni pieleen. Sen olisi pitänyt kukkia eilen.

Isokäenrieska kuvattuna eilen illalla, kun olin tullut kotiin. Ei se varmaan ollut kukassa ollut päivälläkään, heh!

Kotiinpaluu oli hidas, sillä meidän yhteysaluksemme on vuosihuollossa telakalla. Korvaava alus on vanha, se oli meillä yhteysaluksena silloin, kun ostin tämän talon 2006. Se on seissyt pari vuotta käyttämättömänä ja tämän viikon aikana onkin yksi sun toinen asia prakannut. Eilen oli moottorin hätäpysäytin jumissa. Miehistöltä kului kaksi tuntia saada moottori käyntiin, mutta onneksi se lopulta onnistui. 
Taksiveneestä oli jo puhetta, mutta olisi ollut melkoinen operaatio roudata kattoon asti lastatun auton sisältö veneeseen, vaikka olisin tietysti jättänyt osan autoon – mutta kissat, osa puhtaista pyykeistä, ruuat, kameralaukku ja tietokonetarvikkeet muodostavat jo melko lastin. Autot olisi sitten toimitettu laivalla saariin, kun se olisi saatu taas käyntiin. 
Saaristoelämässä ei ole yhtään tylsää päivää! No – on niitäkin joskus, tai riippuu, mitä pitää tylsänä ja mitä kiinnostavana. 

Valitettavasti illalla kotiin palatessani yllätin metsäkauriin pihalta ja se on popsinut kukkia ja versoja aika paljon, mutta ei niistä tässä sen enempää. Mennään vaikka katsomaan alppipenkin tilanne, se kun on suojattu verkoilla jyrsijöiden takia – sieltä ei kauris onneksi päässyt popsimaan mitään.

Siellä ovat Fritillaria sewerzowiit nousseet.

Ikävä kyllä kauris on popsinut lähes kaikki punakukkaisten pystykiurunkannusten kukkavarret, mutta alppipenkkiin viime syksynä istutettu erikoisuus on sekä verkon suojissa että vielä hyvin matala. Tuo etualalla oleva maanmyötäinen ruusuke on Corydalis glaucescens 'Kashgarica'. Taustalla kukkii 'Yalta' -krookus.
Nimi glaucescens viittaa harmaan- tai sinertävänvihreisiin lehtiin. Niiden vuoksi tämän tunnistinkin – tai ainakin luulen tunnistaneeni. Toivottavasti se myös kukkii. Laji on kotoisin vuoristo-olosuhteista Kirgisiasta. Istutin tämän ensin aivan vääränlaiseen paikkaan; vasta sen jälkeen luin, että se vaatii hyvin kuivaa kesää ja karuja oloja muutenkin. Tuli äkkisiirto alppipenkkiin!

Alppipenkin menestyjistä yksi on ruusujuuren sukulainen Rhodiola pachyclados. Kuva näyttää, kuinka se on kärsinyt talvesta ja silti vihertyy mukavasti.

Scilla roseniin nuput ovat kääntymässä alassuin valmiina kukkimaan. Vieressä edelleen kukassa kevätkurjenmiekan kaukasialainen muoto. Tämä on se tupas, joka aloitti kukinnan myöhemmin. Ensin aloittanut on jo kuihtumassa.

Juuri, kun olin lähdössä kaupunkiin, alkoi ensimmäinen 'Spot On' -kurjenmiekan kukka avautua. Tämä on jännä lajike, jonka ulompien kehälehtien kärjet ovat mustanpuhuvan violetit. 

Vaikka on ollut kylmää, on niitä nyt enemmän kukassa. Tällä lajikkeella on melko kapeat ulommat kehälehdet, mikä johtunee vahvasta kevätkurjenmiekkaperimästä; voi olla, että tämä onkin puhtaasti kevätkurjenmiekka. Vanhemmat selvitin, mutta siitä eteenpäin sukuselvitys on haasteellisempaa. Sieltä näyttää löytyvän kevätkurjenmiekan var. bakeriana -muunnosta useastakin polvesta.
Taustalla on 'Yalta' -krookuksia. Niille ei kelpaa vajaatehoinen aurinko. Olen huomannut, että ne avaavat kukkansa vain, jos taivaalla ei ole yhtäkään pilvenhattaraa eikä minkäänlaista utua.
Vanha reikäinen villatakki suojaa laukkaneilikoita: olen huomannut, että ne menehtyvät takuuvarmasti kevätaurinkoon, jos en suojaa niitä.

No niin, lumisadetta odotellessa – täällä taivas vetäytyy välillä harmaaseen pilveen enteillen kai huomista lumentuloa.


Isokäenrieska Gagea lutea
Kevätkurjenmiekka Iris reticulata

Wednesday 17 April 2024

Krookusten kuulumiset

 Aika ihanaa, että nyt pystyy jo tekemään blogijuttuja kasvisuvuittain! Sen verran on jo edustajia kukassa.

Otetaan alkuun tämä hieman huvittava tapaus: 'Orange Monarch' kurkistamassa oljenkorsien seasta. Viskoin yhdessä kasvipaketissa tulleita olkia suoraan kukkapenkkiin, olisin toki voinut kuskata ne kompostiinkin... tästä taipumuksestani kerätä kaikkea kasvijätettä istutusalueille olin oikeastaan ajatellut kirjoittaa oman juttunsa.
Valitettavasti tämä krookus ei kovin hyvin viihdy ruskopenkissä, jossa se kasvaa, sillä tämä ei ole ainakaan lisääntynyt monen vuoden kuluessa, ei ole tosin hävinnytkään. Tämä vain tuntuu olevan liian matala tänne, kukkii jotenkin puoliksi maahan hukkuneena joka kevät. Laji on Crocus olivieri ssp. balansae, jolle ei vielä ole suomenkielistä lajinimeä.

Ruskopenkin eteläpäässä on yllättävä krookus uudessa paikassa, jossa ei viime keväänä vielä krookuksia ollut. Kai? En löydä mitään tietoja viime syksyn krookusten istuttamisista tähän kohtaan.
Tämä on aika samanlainen kuin muutaman metrin päässä kasvavat armeniansahramit, niin että olisinko sitten jakanut niistä viime keväänä... mene ja tiedä. Jokainen äkillinen päähänpisto pitäisi muistaa merkata puutarhapäiväkirjaan, mutta yritä siinä sitten päivän päätteeksi muistaa, mitä kaikkea tuli tehtyä!

Lisää ihanaa keltaista tarjoilevat kultasahramit. Nämähän tulivat vääränä lajikkeena, joten en tiedä lajiketta. 'Fuscotinctus' on tämän näköinen, mutta on niitä muitakin. 
Nämä ovat nätimpiä nupulla kuin kukassa, kun nuo kukan ulkopuolen ruskeat raidat näkyvät.

Väriyhdistelmä vaaleansinisten persiansinililjojen kanssa on myös kiva.

Krookuksista löytyy enemmän värejä kuin mistään muusta näin aikaisin kukkivasta kasvisuvusta. Punaisen villin penkin keskellä kukkii tähtisahrami 'Roseus'. Otin kuvan, jossa näkyy keisarinpikarililjojen jättimäisyys verrattuna pieniin kevätkukkiin. Edessä on pari ja yksi löytyy vielä krookuksesta takavasemmalle. On tuossa ukkolaukkojenkin versoja.

Muotopuutarhassa kiinnitin huomiota siihen, että virvaliljat ovat jo kukassa. Tämä ei tosin ole virvalilja vaan tähtisahrami 'Roseus', jota kasvaa myös tässä.

Siinä on virvalilja. Kuin kaksi marjaa, vai mitä? No ei kyllä ollenkaan, jos kasveilta kysytään. Katso noita heteitä. Ne ovat järjestyneet aivan eri tavoin, niitä on eri määrä, ja ne kertovat, että kasvit eivät ole edes samaa heimoa! 
Kummallakin on kuitenkin mukula, ei sipuli, mutta se ei vielä paljasta sukulaisuussuhteita. Kunhan kerroin.

Muotopuutarhan ensimmäinen 'Vanguard' -krookus on avannut kukkansa. Kukkanuppuja näkyy onneksi nousevan todella runsaasti! Istutin näitä tähän toissa syksynä, mutta sen jälkeen tuli paha myyrätalvi ja myyrä taisi viedä mukuloista suurimman osan. Onneksi jotakin kumminkin maahan jäi, ja se joku näkyy olleen ahkerana.

Vaikka läpi harmaan kiven... tai lehtimaton. Juuri nyt lyö tyhjää, millä perennalla on näin iso lehti tässä kohtaa, en keksi muuta kuin ranskantulikukka, jonka lehtiä nuo voivat kai ollakin. Sinisahrami 'Prins Claus' on ihanan värinen purppura-valkokirjava, eikä selvästi ole mikään heppoinen prinssi, vaan täynnä tahdonvoimaa.

Tsemppiä mahdollisiin lumi- ja räntäsateisiin!


Armeniansahrami Crocus angustifolius
Keisarinpikarililja Fritillaria imperialis
Kultasahrami Crocus chrysanthus
Persiansinililja Scilla mischtschenkoana
Sinisahrami Crocus biflorus
Tähtisahrami Crocus tommasinianus
Ukkolaukka Allium hollandicum
Virvalilja Colchicum bulbocodium

Monday 15 April 2024

Pikkuisia nupulla

 Niin vain kevät etenee, laji seuraa toistaan. Vielä eivät ole onneksi ensimmäiset kukkijat kuihtuneet, mutta seuraavat ovat jo jonossa.

Alppipenkin Scilla rosenii tuli jo esiteltyä, se kasvaa kaukasialaisten kevätkurjenmiekkojen vierellä, vaikka paikka saattaa olla sille liian kuiva (tuli kommenteissa keskusteltua Scillojen kasvupaikkatoiveista). Se on onneksi kumminkin toistaiseksi selvinnyt ja nuput nousevat. 
Tänä vuonna yritän varjella niitä pieneltä jyrsijältä, joka viime keväänä popsi suuhunsa lähes kaiken, mitä alppipenkistä nousi. Scilla rosenii kasvatti tuolloin uuden kukkavarren menetettyjen tilalle, onneksi! Olin jo vaipua epätoivoon, kun tämän pikkuisen erikoisuuden ensikukinta yritettiin torpata.

Scilloista kaikkein aikaisin on persiansinililja, joka on ihan ensimmäisten kevätkukkijoiden joukossa. Istutin sitä aikoinaan vähän joka puolelle, joten kiitos sen reippaan tuppaiksi tuuheutumisen, saa pihalta jo otettua jonkinlaista laajempaa kuvaa, jossa näkyy enemmänkin kukkia. 
Tämä kuva on metsäpuutarha-alueelta, etualalla katajan alla persiansinililjojen kanssa kukkii kultasahramia, taustalla mäntyjen alla vaaleajouluruusuja. Pikkuruisia ruohomaisia tuppaita pikkukäenrieskaa on myös noussut, se on niin söpö minikukkanen.
Tässä katajapenkissä huomasin myös sinikevättähden jo nousseen maasta.

Toiseksi aikaisin on yleensä vaaleanpunainen pikkusinililja, joka kasvaa aurinkoisessa muotopuutarhassa. Sen sinikukkainen kaveri on varjoisammassa paikassa ja kukinta huomattavasti myöhäisempi. Niinpä olin jo ehtinyt etsiä näitä pikkuisia. Viimein ihaillessani vasta-avautuneita 'Katharine Hodgkin' -kurjenmiekkoja havaitsin tuon ensimmäisen nupulla.
Pikkusinililja on nimen mukaisesti hyvin pieni ja matala. Varsi ei tuon enempää kasva, kun kukat jo avautuvat.

Kirjokevättähti 'Pink Giant' asustaa muotopuutarhassa mustaherukan katveessa. Ja tälläkin on jo nuput tanassa! Kevättähdethän olivat aiemmin omana Chionodoxa-sukunaan, mutta nyttemmin ne ovat Scilloja.

Idänsinililja on monelle se aito ja alkuperäinen Scilla. Sitä ei valitettavasti omassa puutarhassani kasvanut, mutta sitä tuli salamatkustajana lapsuudenkodistani mukaan kaivamani parin kasvin mukana, ja sittemmin sitä on levinnyt myös naapurista, mikä ihaninta. 
Joka kevät sitä putkahtaa uusista paikoista, kuten nyt tämä vanhan talon edustan kurjenmiekkapenkki, josta kurkistaa pikkuruinen idänsinililja. Tässä kukkivat kurjenmiekat ovat lajiketta 'Sheila Ann Germaney'.

Otetaan joukon jatkoksi mukaan posliinihyasintti, kun se kuuluu niin pieneen sukuun ja lajinimi scilloides kertoo, että se on scillamainen. Niitäkin nousee vähän joka puolelta, kun istuttelin sipuleita sinne sun tänne jo ensimmäisenä syksynäni täällä yli 15 vuotta sitten. Hyvin leviävät nurmikolla ja kukkapenkeissä, heinikossakin!
Tämä tyyppi nousee Mustin puutarhassa 'Cream Beauty' -krookusten ja talventähtien seurassa.

Eikö tämä löytöretki nuppuja etsien ole ihmisen elämän ihaninta aikaa?


Idänsinililja Scilla siberica
Kevätkurjenmiekka Iris reticulata
Kirjokevättähti Scilla forbesii
Kultasahrami Crocus chrysanthus
Persiansinililja Scilla mischtschenkoana
Pikkukäenrieska Gagea minima
Pikkusinililja Scilla bifolia
Posliinihyasintti Puschkinia scilloides
Sinikevättähti Scilla sardensis
Talventähti Eranthis
Vaaleajouluruusu Helleborus niger

Saturday 13 April 2024

Lumikellokatsaus

 Nyt taitavat olla kaikki kukassa, paitsi viime vuonna istutettu 'Straffan', joka ei ole noussut ollenkaan. Toivon, että se on kumminkin elossa ja että en ole murjonut tai kitkenyt sitä, kun kitkin paksujuurisia laidunkarstaohdakkeen taimia siltä alueelta.

Laitetaan alkuun puistolumikello 'Blonde Inge', joka on istutettu kaksi vuotta sitten. Se on selvästi runsastunut! Tämän erikoisuus on kukkien keltaiset kuviot tavanomaisten vihreiden sijaan.

Jatketaan puistolumikellolajikkeilla. 'Viridapice' on still going strong, jo viikkoja kukassa. Tämän erikoisuutena ovat ulompien kehälehtien vihreät läikät tuolla lehtien alaosassa. Kukkavarressa olevat ylälehdet myös kiertyvät todella koristeellisesti, hauska lajike!

Kostea kevätniitty on aika harvassa kukassa vielä. Osa lumikelloista on kukkinut jo jonkin aikaa, osa on vasta nousemassa maasta. Tässä kasvaa kerrottua 'Flore Pleno' -puistolumikelloa ja vähän myös tavallista puistolumikelloa.

Koska puistolumikello 'Flore Pleno' ei tee siemeniä, olen pari vuotta sitten jakanut tuppaita vähän laajemmalle ja nyt ne alkavat runsastua. 
Ja samperin mataraa nousee jo ylös vähän joka puolelta! Sitä pitäisi muistaa kitkeä ajoissa ennen kuin lonkerot ovat metrin mittaiset.

Ystävän lähettämät puistolumikellot nousevat kasvimaan nurkan penkistä, joka on tosi kylmä kasvupaikka. Täällä vielä himmaillaan ja maakin on aika jäässä.

Esikkopellossa eli jouluruusulaaksossa eli Rivendellissä on jo runsaasti lumikelloja tuppaina siellä täällä. Niitä vain on jotenkin vaikea saada näkymään kuvissa kaiken ryönän keskeltä.

Niinpä otin kuvan laajemmin koko alueesta. Etualalla on paras tarhajouluruusukeskittymä, mutta on niitä siellä täällä muuallakin. Kiviaidan vieressä kasvaa kaksi saarnea, joiden lehtien annan maatua tähän, sillä niistä tulee täydellistä lehtomultaa. Saarnista putoaa tuulissa runsaasti oksia ja nekin jätän tähän maatumaan.
Tässä kuvassa ovat kaikki Rivendellin lumikellot, mutta niitä ei millään näe!

Uusi yritys, kyykistyin. Nyt kuvassa ainakin näkyy oja, niin kutsuttu Rivendellin joki, jossa on edelleen vettä. Se on kaunis.

Ei auta kuin zoomata lähemmäs. Siellä! Kohta nousevat kukkaan myös kevätlumipisara ja keltavuokko, jouluruusut, kevätesikot, pystykiurunkannukset ja narsissit. Sitten tämä ryönämaa alkaa olla jo aika vihreä.

Kriminlumikello on noussut maasta todella vauhdikkaasti suoraan kukkaan aiemmin mainitun 'Viridapicen' lähellä. Ehdin jo huolestuneena tätä harvinaisuutta odottaa. Tämä on vasta näiden toinen kevät puutarhassani. On mukava huomata, että siinä missä viime keväänä kumpikin sipuli tuotti yhden kukan, nyt kukkia on tuplasti.

Tähtilumikello mäntyjen alla on usein ollut ensimmäinen lumikello kukassa, tänä vuonna sillä kesti kauemmin. Jos tämä nyt edes on puhdas elwesii, tämä tuli nimittäin turkinlumikellopussissa. Siitä pussista tuli kyllä myös turkinlumikelloja.

Ja pussista, jossa piti olla puistolumikelloa, tuli turkinlumikelloja. Ihan hyvä, sillä istutin ne ruskopenkkiin, joka voi olla kesällä liian kuiva puistolumikelloille. 
Turkinlumikelloja on alkanut vähitellen nousta ja pari ensimmäistä on kukassa. Näillä on nuo tyypilliset leveät, kaartuvat, kellanvihreät ja kiiltävät lehdet.

Siirrytään sitten risteymiin. Ne eivät ole mitään lumikellolajia, sillä ne ovat useamman lajin sekoituksia, risteymiä eli hybridejä. Aina ei vanhemmista ole edes tietoa. Tämä on viime kesänä istutettu 'Atkinsii', ihanan vauhdikas tapaus. Sen ulommat kehälehdet ovat erityisen pitkät, mistä tulee tuo tuulitukka-ulkonäkö.

Muotopuutarhan Greatorex-risteymistä 'Dionysus' on komeampi tupas, tosin se sai vähän tuhkaa niskaansa, kun tyhjensin tuhkaämpäriä tänne.
'Hippolyta' on vasta noussut ja ensimmäinen kukkii vielä matalana, mistä jo kerroin. Otan enemmän kuvia siitä, kunhan kukkia ja pituutta tulee lisää. 

'Snow Fox' on nyt täydessä kukassa, kukkia tuskin tulee enempää. Tämä kahdeksan kukkaa on kyllä erinomainen suoritus toissa syksynä istutetulta yhdeltä sipulilta.

Samalla alueella, mutta enemmän ison kuusen varjossa, on 'Kildare' vasta tulossa kukkaan. Tämän ulommissa kehälehdissä on todella kauniit, haileat vihreät raidat.

Auringon osuessa kukkiin ne alkoivat jo vähän avautua eilen iltapäivällä. Tänään on ollut niin sumuista ja koleaa, että kukat ovat visusti kiinni (ylempi kuva).

'S. Arnott' kukkii lehtikuusen alla. Tässä vieressä oli oja, jonka ympäristössä oli karmea jääkenttä helmi- ja maaliskuussa. Aivan ojan partaalla pitäisi olla lisää Arnotteja, mutta niitä ei ainakaan vielä näy. Voi olla, että ne ovat menehtyneet. 
Ojan vastarannalla, jossa oli vielä hurjempi, paksumpi ja pitkäkestoisempi jääkansi, on kuitenkin ainakin yksi tupas urheaa puistolumikelloa hitaasti nousemassa maasta! Jaoin sitä viime kesänä pitkin ojan vartta, joten jännitettävää on enemmänkin, mutta ainakin se yksi rypäs on selvinnyt äärimmäisen haastavista olosuhteista.

Maratonin loppuun vielä ihana lumikellojen kaukainen sukulainen, kevätlumipisara. Näistä ensimmäinen on juuri avannut kukkansa ja se on tämä suloinen keltapilkkuinen (var. carpathicum), jonka olen joskus aikoja sitten saanut Aarno Kasvilta. Vihreäpilkkuiset ovat nupulla.


Kevätlumipisara Leucojum vernum
Kriminlumikello Galanthus plicatus
Puistolumikello Galanthus nivalis
Saarni Fraxinus excelsior
Tarhajouluruusu Helleborus Orientalis-Ryhmä
Turkinlumikello Galanthus woronowii
Tähtilumikello Galanthus elwesii

Thursday 11 April 2024

Sininen päivä

 Se oli jo eilen, en vain ehtinyt kirjoittaa juttua. Nyt alkoi sataa: oivallinen hetki etenkin, kun sain pari uutta taimea maahan juuri ennen sadetta.

Ensin huomion kiinnittivät oudot siniset pilkut herkkujen nurkan kulmalla. En ollut ollenkaan tajunnut, että unkarinsinivuokko 'Blue Eyes' oli löytänyt tiensä läpi lehtikatteen ja työntänyt kukatkin ilmoille saman tien!

Sitten menin minikoivikkoon etsimään tetenarsisseja, joista ei näy vielä mitään. Viime syksynä istutetut isommat narsissit versovat, mutta nehän ovat aina normaalia aikaisemmassa. Eivät vielä tajua elävänsä Suomessa.
Ihmetys oli suuri, kun täältäkin löytyi sinivuokko jo kukassa! Koivikon pari lehtosinivuokkoa ovat itsekseen sinne tiensä löytäneet ja niiden sävy on tällainen aivan ihana sinipunainen.

Ilahduin kovasti, kun kivipengermän väleihin toissa syksynä istuttamistani kurjenmiekoista muutama on elossa. Siitä huolimatta, että kun tärkeä salaoja tänä talvena jäätyi, vyöryivät vesimassat näiden yli solisten kivien väleistä keskellä talvea ja vieden maa-ainestakin mennessään.
Lajiketta en tiedä; piti olla vaaleampi 'Alida', mutta ei ole.

Tänä aamuna oli pihassa kaksi metsäkaurista. Niiden pois saaminen verkolla aidatulta pihalta onkin jännempi juttu. Lopulta onnistuin avaamaan portin ja ne menivät siitä ulos. En löytänyt muita tuhoja kuin näiden edellispäivänä kuvaamieni kurjenmiekkojen kukkien häviämisen tuholaisten kitaan ja tämän yhden, joka oli nyhdetty sipuleineen maasta.
Löysin riistaverkosta taas kohdan, jossa ne olivat suurentaneet verkon reikää. Sen molemmin puolin oli runsaasti kauriinkarvaa todistusaineistona. Lienevätkö kulkeneet siitä useammankin kerran, sillä aiemmin tänä talvena oli yksi kauris pihalla. 
Sanomattakin selvää: se reikä on jo tukittu ynnä pari muutakin epäilyttävää kohtaa.

Onneksi näistä 'Sheila Ann Germaney' -miekoista ei ollut syöty yhtäkään! Näitä on nyt kukassa kahdeksan, joista osa on tehnyt kaksi kukkaa. Ymmärtääkseni nämä keväiset kurjenmiekat kykenevät tuottamaan kaksi kukkaa per sipuli, jos niiden asiat ovat hyvin. Kaksi kukkaa voi kyllä kertoa siitäkin, että alkuperäisestä sipulista on kasvanut kaksi sipulia.
Yksi on vielä nupulla ja sitten on yksi, jonka löysin talvella ylös nyhdettynä ja yritin saada sitä lehtien ja kivien alle turvaan, kun maa oli jäässä. Pitäisikin istuttaa se kunnolla nyt, kun maa on sula, jos siinä on vielä eloa.
Joka tapauksessa tämä lupailee hyvää: istutin melko varmasti kymmenen sipulin pussillisen eikä siis yksikään ole taantunut. 

Kurkistetaan sitten alppipenkkiin. Siellä on kevätkurjenmiekka "caucasica" saanut kaverin kukkaan. Näitä istutin toissa syksynä kaksi sipulia. Etummaiset kaksi kukkaa on tuottanut yksi sipuli ja takimmaisen kukkaryppään se toinen.

Mutta siinä ryppäässä on kaiken kaikkiaan neljä kukkaa! No tämä on ainakin tuottanut uusia sipuleita. Vähänkö ihanaa! Paahteisena kohopenkkinä alppipenkin kyllä pitäisikin olla vuoristolajien mieleen, mutta huippua, ettei myyrä ole syönyt tai kylmä talvi vienyt. Tämä pää alppipenkistä oli jossain vaiheessa talvea myös huolestuttavan jääkuoren peitossa.

Kurjenmiekkatuppaiden välissä nuppuilee myös ihastuttava sinililja Scilla rosenii.

Kun yritin mennä toissa päivänä tutkimaan, onko ensimmäinen 'Yalta' -krookus avautunut enemmän, sain huomata, että se oli mennyt suppuun, vaikka aurinko vielä paistoi siihen. Eilen havaitsin, että ne menevät kiinni jo aikaisin iltapäivällä – taitavat olla ajastettuja. Sain onneksi kuvan niistä avonaisina tänään puoliltapäivin, paljon tuon enempää ne eivät näytä avautuvankaan.

Edelleen alppipenkissä. Tuntematon krookus, jonka piti olla Crocus minimus, mutta ei mielestäni ole. Tosi mini se silti on.

Taivaskin oli kauniin sininen eilen. Sain viimein entisen saunan peltisen piippusysteemin alas; melko pitkä väsytystaistelu, piippu onneksi väsyi lopulta, vaikka olin itsekin homman päätteeksi hieman väsy.

Metsäpuutarhassa tein hämmästyttävän löydön, kun rämmin katsomaan tähtilumikelloja. Imikkä kukassa! Tämä on ihana vaaleansininen imikkä Riihelän Leenalta. Tuli saatesanoilla, että on hyvin aikainen.

Sitten muotopuutarhaan, jossa vaaleansininen teema jatkuu. Persiansinililjat kukkivat ihanina mättäinä siellä täällä. 
Leikkasin kanukoista vanhempia oksia, joissa ei ole enää niin hyvin väriä, ja pystytin pionien tuiksi. Nyt on juuri hyvä aika leikata kanukat, niin ne kasvattavat uudet värikkäät oksat ensi talven iloksi.

Ensimmäiset atsurihelmililjan nuput löytyivät jo maaliskuun viimeisinä päivinä, ne ovat sittemmin kasvaneet vähän pituutta, mutta eivät kuki vielä. Edessä on sinisahrami 'Prins Claus'.

Tänään helmililjojen keskelle avautui muotopuutarhan ensimmäinen keväinen kurjenmiekka; tuntematon tumma kaunotar.

Huomiselle luvattu aurinkoinen lämpöaalto on loiventunut: aurinkoa on kyllä luvassa, mutta lämpöä vain +2 astetta! Näitä saaristoelämän kevään iloja... tuuli kun puhaltaa luoteesta yli hyisen meren. No, joka suunnasta se puhaltaa yli hyisen meren, ettei sen puoleen.
Mutta siitäkin selvitään, se on sentään plussaa.
Ihan ihmeissäni katsoin uutisista eilistä Lappeenrannan lämpöä, meillä kun oli noin kuusi astetta.
Eipähän kevätkukat kuihdu liialliseen kuumuuteen!


Atsurihelmililja Muscari azureum
Imikkä Pulmonaria
Kanukka Cornus
Kevätkurjenmiekka Iris reticulata
Lehtosinivuokko Hepatica nobilis
Persiansinililja Scilla mischtschenkoana
Sinisahrami Crocus biflorus
Unkarinsinivuokko Hepatica transsilvanica