Sunday 31 July 2011

Sateella ja paisteella

Heinäkuu on ollut hurjan vaihteleva, ja sama meno jatkuu. Juuri kun katsoo sään olevan todella upea, osuu niskaan ukkoskuuro.

Taivaan alkaessa näyttää tältä Ransu tuli sisään, mutta Mustia ei näkynyt. Menin pihalle huutelemaan sitä, ja tulihan se...

... suoraan vintiltä. Eko-purueristeen kuorruttamana. Siinä on puolensa ja puolensa, että on ehtinyt asentaa vintin lattian vasta puoliksi. On siinä kissalle hyviä lojumispaikkoja pehmeässä eristeessä, mutta sitä kulkeutuu sänkyynkin.

Mitäs tässä taannoin sanoinkaan Mustin arvokkuudesta?

Hmm.

Nyt ulkona paistaa vaihteeksi aurinko, radiosta raikuu Iron Maidenin Run to the Hills ja meininki on sen mukainen. Sirkkeli leikkaa lautaa, viistää alareunat ja pojat paukuttavat lautoja seiniin. Sitten epämääräinen paperinriekaleilla päällystetty laatikkoni alkaa näyttää vähän enemmän talolta. Jee! Ruuun too thee hiiiilllsss...
Hyvää sunnuntaita!

Friday 29 July 2011

Pötköttäjät

Vähänpä jotkut asiat muuttuvat. Viljo oli rötköttämisen mestari, X-asennossa nukkuja ja muutenkin hurmaava karvapötkyläriiviö. Musti on asiallisempi ja arvokkaampi (ainakin yleensä).

Some things never change (luckily).

Ransun uniasento on myös useimmiten masun paljastavaa laatua.

Nyt kuumalla säällä saattaa sänky olla täynnä karvaisia pötkylöitä.

Osaa Mustikin tuulettaa.

Ja kerjätä masurapsuja.
Rapsuta!
Pehmoista perjantaita!

Thursday 28 July 2011

Päivän pihakaverit

Kameran kanssa pihalla kierrellessäni seuranani oli monta perhosta ja muuta pörisijää. Viimeisistä palavanrakkauden kukista löytyi sitruunaperhonen.

Some fluttering wings, humming bees...

Perunamaan kurkkuyrteissä pörisi kimalainen.

Rantakukassakin oli perhonen, tällä kertaa kai naurisperhonen. Tämä rantakukan lajike on 'Robert'. Ostin sen tänä kesänä Kauppilalta vain huomatakseni, että luonnonvarainen rantakukka on myös kotiutunut tontilleni, toiselle puolelle pihatietä kuin tämä. Ei se mitään, kyllä näitä mahtuu!
Tämän pitäisi pysyä vähän matalampana kuin tavallisen rantakukan. Toistaiseksi en ole huomannut muuta eroa kuin myöhäisemmän kukkimisajan, niin kuin jalostetuilla lajikkeilla yleensäkin. Luonnonrantakukkien kukinta on jo ohi.

Sinipallo-ohdakkeen ensimmäisissä kukissa on jo kukkakärpänen mesiapajilla. Tämä on suloinen kasvi satoine pikkuruisine kukkineen, jotka kuorruttavat pallon.

Päivän kasviyhdistelmä: kuten yleensä aina, tämäkin tuli yllätyksenä ja sattumalta. 'Endless Summer'-hortensian hempeän vaaleanpunaiset kukat taustalla, kirjoukonhatun kohtalokkaan tumman ja valkoisen kirjavat kukat etualalla – miten täydellistä!

...And a great plant combination.

Kirjoukonhattu – Aconitum × stoerkianum 'Bicolor'
Kurkkuyrtti, rohtopurasruoho – Borago officinalis
Palavarakkaus – Lychnis chalcedonica
Rantakukka – Lythrum salicaria
Sinipallo-ohdake – Echinops bannaticus



Wednesday 27 July 2011

Ilman punaista lankaa

Tässä kirjoituksessa ei ole varsinaista teemaa. On vain asioita, joita olen viime päivinä miettinyt tai tehnyt.
Norjan järkyttävät tapahtumat pyörivät mielessä. Suru, pelko ja toisaalta auttajien rohkeus ja ihmisten yhteinen rohkea mieli pysyä kansalaisrintamana demokratian puolesta pohdituttavat. Ajatukset kulkeutuvat väistämättä niiden perheiden pariin, joita terroriteko kosketti pahimmalla tavalla. Mistä kerätä elämänuskoa, kun läheinen kuolee kohtalon oikusta ollessaan väärässä paikassa väärällä hetkellä? Miten lapsi kasvaa ja kehittyy nähtyään moista pahuutta?
Kuoleman ja hädän hetkellä lohtua ja tarvittavaa elinvoimaa saa itse elämästä. Siitä, että elämä jatkuu jossakin muodossa, vaikka muoto muuttuisikin.

Syyskukkijat ovat aloittaneet kukinnan. Kultapallo availee pompuloitaan verkkaiseen tahtiin. Ylläolevassa kuvassa kukkii kuunlilja 'Blue Cadet'. Sinikuunliljat ovat kukkineet jo monta viikkoa kun tämä vasta aloittaa. On mukava huomata, että ne jaksottavat kukintaa eivätkä kuki kaikki samalla kertaa!
Kukissa on elämän ihme, samoin kuin kasveissa kokonaisuutena. On luonnon kiertokulku ja elämän kaari syntymästä kuolemaan syntyäkseen taas uudestaan.

Näin filosofisten ajatuksen keskellä olen puuhaillut proosallista askaretta, joka parantaa talvista asumismukavuutta. Olen kunnostanut rintamamiestaloni ikkunoita, vaihtanut lahon osan karmista uuteen puuhun, halkeilleen lasin uuteen, kitannut ja maalannut. Laitan vielä peltiset tippalistat näiden kahden länsiseinän ikkunan alle ja tilkitsen loput raot, jotta syysmyrsky ei enää puhalla illalla niskaan olohuoneen sohvalla tv:n ääressä istuessani.

Ilo ja toivo löytyvät pienistä asioista, vaikka kieltämättä Ransusta on kasvamassa aika kookas.
Ai, kuvaaksä taas mua? Hei vaan kaikki tytöt!

Tuesday 26 July 2011

Ransuko bobtail

Mitä, minäkö töpöhäntä?
Ei suinkaan. Ransulla on muuten vain taipuisa ja ilmeikäs häntä, joka huiskii sinne sun tänne, varsinkin iltahepulin aikaan: Kiipeäiskö puuhun, sinkoaisko talon nurkan taakse piiloon, vai viuhahtaisko tuosta mamman jalkoja viistäen ohi kuin salama...

Joo. Mä meenkin tästä...viuh!
Yksi harmaaraidallinen karvainen vilahdus, ja Ransu on taas singonnut itsensä johonkin.

Oon mä niin hurja... Pus pus, varo, tuun pussaamaan!

Tästä näin...

Tassu tarkasti aseta...

Paikoillenne, valmiina...

Ja pusuttelu voi alkaa! Muks ja puks, kun mä pusken ja pussaan!
Hyvää tiistaita kaikille!


Monday 25 July 2011

Kuninkaalliset häät ja yllätys

Kuninkaalliset häät ovat herkät ja tuoksuvat. Vaikka tämä vähän myöhästyi kuninkaallisista hääseremonioista, kannatti kaunotarta odottaa: hajuherne 'Royal Wedding'! Lajike tuotiin markkinoille Englannissa vuosi Dianan ja Charlesin häiden jälkeen.

Löysin tämän lapionvarren ilman terää saaren metallinkeräys-roskiksesta alkukesällä. Se toimii hyvin hajuherneiden tukilangan tolppana. Tämä viritys on kohopenkissäni, jossa kasvaa myös yrttejä, tarhasuolaheinää sekä itse kylväytynyttä koranteria ja rucolaa. Suorista riveistä ei oikein enää voi puhua!
Toinen kohopenkki näkyy kuvassa lapion kahvan taustalla, se on täysin viimevuotisten koriantereiden siementaimien valtaama. Koska pidän korianterin mausta, en ole kitkenyt niitä, mutta ehkä pitäisi ennen kuin ne tekevät taas lisää siemeniä.

Kuninkaalliset häät olivat odotettavissa, mutta tämä ei. Keväällä puutarhamessuilta hankkimani loistokevätesikko on ryhtynyt kukkimaan uudestaan. Eläköön uusi kevät!

Hajuherne, tuoksuherne – Lathyrus odoratus
Loistokevätesikko – Primula Polyantha-ryhmä

Saturday 23 July 2011

Onko asioiden järjestyksellä väliä

Maalasin eilen taloni yksityiskohtia, vaikka suurin osa vuorilaudoista puuttuu vielä eivätkä ikkunat ole paikoillaan. Ikkunamaalina käyttämäni mantelinvalkoinen pellavaöljymaalipurkki oli auki ja päätin hyödyntää sitä maalaamalla räystäslaudan. Se on tällä seinustalla pääosin hyvässä kunnossa, vain tuo oikeanpuoleisen reunan viimeinen metri ja päätyjen laudat pitää uusia. Ne uusitaan toivottavasti samalla kertaa, kun pari kaveria tulee laudoittamaan taloni viikon päästä.

Monta vuotta mietin, että en voi tehdä sitä tai tätä asiaa, sillä en osaa tai joku muu asia pitäisi tehdä ensin. Ajattelin, ettei yksityiskohtiin voi mennä ennen kuin suuret kohdat on tehty.
Siellä tikkailla räystäslautaa maalatessani tulin katsoneeksi seinän yläosan helmiponttipaneelia, maalipurkkia ja kädessäni olevaa pensseliä ja ajattelin, että olenpa tyhmä jos en maalaa noita muitakin valkoisia kohtia samalla kun täällä olen oikeanvärisen maalipurkin kanssa. Puu on niin ahavoitunutta, että se imee tämän ensimmäisen kerroksen sisäänsä hyvin nopeasti ja pellavaöljymaalilla maalataan joka tapauksessa useita ohuita kerroksia, niinpä voin yhtä hyvin sutaista nuo paneelien alapäät ja nurkat.
Paneelissa on nähtävissä pari värikerrostumaa: alkuperäinen sininen, jossa on ollut valkoiset alakärjet, sittemmin koko talo on maalattu punamullalla paitsi kuistin sisällä, mihin on jäänyt alkuperäinen väri. Nurkissa oli havaittavissa jäänteitä valkoisesta, niinpä maalasin ne nyt valkoisiksi.

Onko tämä hölmöä? Olin aiemmin ajatellut, että ensin pitää laittaa lautaverhoilu kuntoon, sitten vasta voi maalata, ja joka tapauksessa paneelin pääväri eli sininen täytyy maalata ennen yksityiskohtia. Mutta minulla ei vielä ole sitä sinistä pellavaöljymaalia.
Menee kai se näinkin päin, sillä nämäkin kohdat olisi pitänyt maalata jossakin vaiheessa ja se vaihe voi yhtä hyvin olla nyt.

Kimalainen ahdekaunokin kukassa

Olen pikku hiljaa ymmärtänyt, että osaan tehdä itsekin ja ennen kaikkea osaan tehdä ratkaisuja itse. Olen myös oppinut paljon restauroijilta jotka ovat olleet täällä töissä, kuunnellut heidän neuvojaan ja tajunnut, että omin pikku kätösin on taloja ennenkin rakennettu ja korjattu. Ei siinä tarvitse olla mikään yli-ihminen, ihminen vain.

Friday 22 July 2011

Suuri saalistaja

Ransu tuli juuri eteiseen niittyhepokatti saaliinaan ja rouskutteli sen tyytyväisenä, siirtyen sitten raksukupille jälkiruuan pariin. Niinpä suur-riistanmetsästäjä ansaitsee oman kirjoituksen. Tässä kuvassa vaanitaan isoveljeä, vai onko se toisinpäin.

Useimmiten Ransun voi löytää vaanimassa ojan reunalta, sieltä löytyvät heinäsirkkoja mehevämmät paistit. Nekin Ransu tuo mieluiten eteiseen nau'unnan säestämänä ja kerjää ensin kehut ennen kuin siirtyy aterioimaan. Tämä vesimyyrä on pienehkö, ne saattavat olla rotankin kokoisia. Siitä nimitys vesirotta.

Jos isoveli ilmestyy oviaukkoon, nappaa Ransu myyrän tiukasti suuhun ja murisee.

Ransu: Murrrrrrrrrrrrrr.......
Musti: Joojoo, mä menen vaan tästä ohi.

Lintupaistien saalistaminen on vähän vaikeampaa. Pitää asettua matalana johonkin, missä niitä näkyy. Pääskysiä lentelee koko ajan pihanurmen yllä, aika paljon näyttäisi olevan myös oranssinkirjavia leppälintuja, västäräkkejä ja tiaisia.

Litteäksi vaanimaan asettunut pitkäkarvainen kissa on suunnilleen yhtä huomaamaton kuin pihanurmelle heitetty lattiamoppi.
Pääskyset alkavat tehdä ilmahyökkäyksiä kissaa kohti, olen nähnyt myös leppälintujen syöksyvän Ransua kiusaamaan.

Äitiii.....! Ne tekee kiusaa!

Thursday 21 July 2011

Muotopuutarhan kesä

Toukokuun 18. päivänä tulppaanit kukkivat, mutta rehevyyttä ei vielä ole. Toisaalta, kaikki näyttää kovin siistiltä, kun heinät, nokkoset ja ohdakkeet eivät vielä ole lähteneet kasvuun. Kaksi vanhaa mustaherukkaa, jotka jätin vasemmanpuoleiseen kukkapenkkiin, ovat puhjenneet lehteen.

This summer (so far) at my English Garden. 18 May.

Kesäkuun 14. päivänä on jo rehevämpää. Korallinpunaiset tarhaidänunikot (lajike 'Cedar Hill') kukkivat, mikään muu ei. On muuten aika mukavaa, että yksi kylän kauneimmista taloista on ihan vastapäätä.

14 June.

Kymmenen päivää myöhemmin alkoi mahtava kukkaloisto, kun jalopähkämöt ja valkokukkaiset sormustinkukat liittyivät unikkojen seuraan. Sormustinkukat ovat lopettaneet kukkimisen vasta nyt.

24 June.

Omenapuun varjossa olevassa muotopuutarhan kukkapenkissä kukkivat yksi pastellisävyinen 'Apricot Beauty'-sormustinkukka ja mustasipulit 5. heinäkuuta.

Another border in the same garden, 5 July.

Alppipiikkiputket ovat sinistyneet sinistymistään. Heinäkuun 10. päivänä näytti tältä.

10 July.

Nyt kukkapenkissä ovat vuorossa neilikkaruusu 'Pink Grootendorst' ja 'Citronella'-tarhasarjaliljat. Tämäkin väriyhdistelmä on mielestäni onnistunut: pirteä ja eläväinen.

My English Garden now.

Alppipiikkiputki – Eryngium alpinum
Jalopähkämö – Stachys macrantha
Mustasipuli – Allium nigrum
Neilikkaruusu – Rosa Grootendorst-ryhmä
Sormustinkukka – Digitalis purpurea
Tarhaidänunikko – Papaver Orientale-ryhmä
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-ryhmä

Tuesday 19 July 2011

Heinäkuun kalenteripoika

Kuin kaksi marjaa

Ransu kultakutri ...

... David Coverdale (kuva: www.last.fm)

Kuka enää tarvitsee rokki-idoleita, kun on tällainen kotikomistus?

Ei kukaan, sillä mä rokkaan ja bloggaan! Mrrrauh, möyhennä mun rintakarvoja!

Sunday 17 July 2011

Sinistä

Siinä missä muutama päivä sitten kerroin punaisesta ja punaisuudesta, täytyy tasapainon nimissä olla sinistäkin. Viime alkukesänä ystävä toi omalta pihaltaan lehtoängelmää ja sen mukana tuli kiva rikkaruoho: varsankello. Vaikka tätä kuulemma kasvaa ennen pitkää joka paikassa, ei se varmaan voi mitenkään haitata. Kaunis on!

Blues
I friend brought me some meadow rue from his garden and I got a most pleasant weed with it: nettle-leaved bellflower. It is delicous and if I have to watch its tendency to self-seed so be it. What a sweet, lovely plant.

Min Edenin Ninalta saatu suloisen taivaansininen ritarinkannus kukkii varovaisesti. Tälle pitää lisätä reilusti maanparannusta, sillä tätä kohtaa en ole parantanut lainkaan kompostilla ja sen kyllä huomaa. Kasvit sinnittelevät kyllä, mutta eivät uskalla lähteä irrottelemaan. Maa on tiivistä savea, joka ihan lohkeilee jos on kuivaa. Onneksi nyt ei ole ollut.
Ritarinkannuksen vasemmalla puolella on elefanttiheinä 'Zebrinus' ja takana samettihortensia, tässä ehdottomasti liian paahteisessa paikassa – siirtolistalla heti kun saan muotopuutarhan neljännen penkin kaivettua (varmaan vasta sitten kun maalaussesonki päättyy). Se tulee olemaan varjoisampi paikka.

A lovely sky blue delphinium from another friend, with Miscanthus 'Zebrinus'.

Viime päivien vaihtelevassa säässä taivas on tarjonnut mielenkiintoisia näkymiä. Tämä pilvimuodostelma kohosi läntisellä taivaalla mutta ei satanut ainakaan täällä. Uh, kamerani kenno on todella likainen! On pitänyt viedä se puhdistukseen jo ainakin vuoden ajan. Jos kuvassa näkyy tummia pisteitä ne luultavasti eivät johdu teidän näytöistänne...

Musti viettää sinistä hetkeä.

Musti's rainy day blues.

Pidän veden väreistä, tässä kurkistus keittiön tiskikaappiin.

Some watery blues in the kitchen cupboard.

Hännänhuippuna sininen tabby-kultani, pehmopoika Ransu. Untuvaista viikon alkua!

Last but not least: my darling Norwegian blue tabby Ransu!

Elefanttiheinä – Miscanthus sinensis
Ritarinkannus – Delphinium
Varsankello – Nettle-leaved bellflower – Campanula trachelium