Monday 4 February 2013

Loppukesän punainen show

Kesän värikatselmukset ovat jääneet täysin puolitiehen eikä edes siihen. Vasta kaksi väriä on käyty läpi ja niissäkin päästy vasta keskikesään... jatketaan siis, nyt punaisella ja heinäkuusta syksyyn. Pinkit, violetit, oranssit ja purppurat tulevat siis erikseen! Eikä tässäkään ihan kaikki punaiset kukat ole, joistakin en vain löytänyt kuvia, joita ei olisi aiemmin julkaistu.
Kiinanpioni 'Nippon Beauty' hukkuu kirsikkapuun oksistoon...

Here are some late summer reds, still in waiting for the spring...

'Nippon Beauty' kasvaa pihallani kaksin kappalein. Nämä kasvavat huussinvierun villissä punaisessa kukkapenkissä. Ihastuin 'Nippon Beautyyn' kuvassa ja se on luonnossa juuri niin kaunis kuin kuvissakin.

Tässä tätä punaista villiyttä vähän kauempaa. Oikealla kukkii tarhasarjaliljoja ja edessä apteekkarinruusu.

Vähän myöhemmin sekaan avautuu rusopäivänliljoja, niitä kasvoi tontillani valmiiksi, mutta ne olivat jääneet liiaksi muun kasvillisuuden varjoon kukkiakseen. Liljojen seassa näkyy kesän kestokukkija: korallikeijunkukka. Se kukkii kesäkuun alusta elokuun loppuun.

Tämä päivänlilja melkein kuuluisi purppura-osastolle, mutta oikeastaan tämä on vielä enemmän kuivunut veri -osastoa... tämä on nimittäin vampyyripäivänlilja 'Béla Lugosi'! Tämä kasvaa lievästi kosteassa paahdepaikassa palmusaran seassa.

Jatkuvakukintaiset ruusut ovat loppukesän ja syksyn luottokukkijoita. Suosikkejani ovat vanhanajan pensasruusut ja niitä muistuttavat uudet vanhanmalliset pensasruusut, esimerkiksi englantilaiset David Austin -ruusut. Tässä on sellainen nimeltä 'L. D. Braithwaite'. Sen sävyä on vaikea saada kuvaan oikein, tämä on suunnilleen oikeannäköinen: oikein syvä lievästi kylmä kirsikanpunainen. David Austin -ruusuissa on aina tällaiset huikeat pyöreät kukat täynnä terälehtiä!

Sama ruusu tekee nuppuja vielä syyskuussa, kun se on aloittanut heinäkuussa.

Nuput jaksavat ihan hyvin vielä aueta, mutta syksyllä peurat jo tulevat röyhkeästi pihalle syömään niitä, tässäkin näkyy, että viereinen varsi on syöty.

Punavirmakin on pitkäkukintainen, nämä aloittavat keskikesällä ja tämä kuva on otettu syyskuun puolivälissä. Pitkään kukkivat lajit ovat hauskoja, kun niiden naapurit vaihtuvat. Nyt niiden seurana kukkii vaalea leikkokärsämö 'Summer Pastels', tarhapunahattu 'Green Jewel' (joka näyttää kylläkin aika valkoiselta) ja sinipellava.

Onpa punainen väri kaunis. Iloista maanantai-iltaa!

Apteekkarinruusu – Rosa 'Officinalis'
Kiinanpioni – Paeonia lactiflora
Korallikeijunkukka – Heuchera sanguinea
Leikkokärsämö – Achillea Galaxy-Ryhmä
Palmusara – Carex muskingumensis
Rusopäivänlilja – Hemerocallis fulva
Sinipellava – Linum perenne
Tarhapunahattu – Echinacea-risteymät
Tarhasarjalilja – Lilium Hollandicum-Ryhmä

28 comments :

  1. Punainen on kaunis:) Juuri kun ehdin ajatella että en oikein perusta pineista, niin esittelet kauniin Nipponin ja olen ihan sulaa.... Kunnes pääset ruusuihin ja sieltäkin löytyy mua miellyttävä se erikoisesti paketoitu kirsikanpunainen ihastus! Ja tuskin on yllätys, ken on lempparini... Sehän on tietysti Bella Béla <3
    ps. tuo lilja korallinkeijuyhdistelmä on todella nappi, muista kun olet siitä puhunut mutta näissä kuvissa se oikeesti näkyy!

    ReplyDelete
  2. Voi miten kaunis onkaan tuo 'Nippon Beauty', Austin ruusustasi puhumattakaan <3



    ReplyDelete
  3. Tuo vampyyripäivänlilja on oikeastaan aika hauskan näköinen kukka. Hiukan ilkikurisuutta puutarhaan sen avulla.

    ReplyDelete
  4. Kesä vaan on niin kaunis - punaisena, sinisenä, valkoisena ja vihreänä! Ihan kaiken värisenä. Ei voi muuta sanoa!

    ReplyDelete
  5. (Hemmetin peurat. Pahempia tuholaisia kuin oravat.)

    ReplyDelete
  6. Ihanat punaiset kukat.
    Sulla niitä riittää.
    Mukavaa viikkoa!♥

    ReplyDelete
  7. Kiitos punaisesta piristysruiskeesta! Nippon Beauty on todellakin erityisen kaunis. Kauniilta näyttävät myös rusopäivänliljat ja korallikeijunkukat tuossa etualalla, väriyhdistelmä on kerrassaan herkullinen. Minäkin tahtoisin tuommoisia Austin-ruusuja.

    ReplyDelete
  8. Ihania punaisen sävyjä! Juuri tuollainen syvä kirsikan sävy on kaunis. Täytyy laittaa tuo pioni hankintalistalle.

    ReplyDelete
  9. Ihania nuo ruusut! Aivan valtavan täyteen sullottuja kukkia :)

    ReplyDelete
  10. Pirkko; Jee, heti ensimmäinen kommentti tuli suurelta punaisen (ja vielä suuremmalta Bélan - korjasin tuon aksentin, aina sen unohdan kun ensin opin tuon nimen ilman) ystävältä :-) En minäkään pidä kovin kerrotuista pionin kukista, vaan noista laakeista maljoista. Outoa sikäli, että ruusun kukat ovatkin sitten ihanimmillaan tuolleen kerrottuina!

    Katja Lammi; Ihania kukkia ovat!

    between; Juu, ilkikurisuutta tai dramatiikkaa, riippuu katsojasta.

    Mamma N; Kesä on ihana...

    Myrsky; Naulan kantaan. Pitäisiköhän Mustille ja Ransulle alkaa syöttää kasvuhormonia, jotta niistä olisi peurajahtiin.

    Sylvi; Kiitos! Punainen on niin kiva väri (ja tässä oli sen sävyistä vasta muutama!)

    Maria; Nuo Austin-ruusut ovat kai vähän epävarmoja talvehtijoita, mutta minulla ne ovat talvehtineet oikein hyvin, vaikka saaristossa on joskus hyvin vähän lunta. Ne kannattaa istuttaa hyvin syvään, niin kestävät varmemmin!

    Saraheinä; Tumma kirsikka on ihana punainen, ehkä kaikkein ihanin punainen (kuivuneen veren ja purppuran lisäksi).

    ReplyDelete
  11. Ella; Niin onkin! Tuossa on niin paljon terälehtiä, että kukka ehkä melkein ratkeaa :-) Ihmetyttää aina, miten ne kaikki mahtuvat nuppuun.

    ReplyDelete
  12. Hei! Miten ihania kuvia! Todella tulee kaipuu kesään! Juu, oon takas täällä kahden vuoden tauon jälkeen:) Toivotan sulle oikein mukavaa viikkoa!
    Terkuin Sirpa

    ReplyDelete
  13. Sipa, pitkästä aikaa! Tervetuloa takaisin, kiitos mukavaa viikkoa sinullekin!

    ReplyDelete
  14. Voi, minä rakastan liljoja ja iiriksiä! Muutama oma alku uudella vanhalla pihallani. Sain taimia entisen elämäni ihanasta puutarhastani.....

    ReplyDelete
  15. Voih, kauniita kukkia...punainen on mahtiväri, himoan tuollaista Punavirmaa :) Tuo Braithwaite-ruusu vasta kaunis olikin!

    ReplyDelete
  16. Kauniilta näyttää, minustakin tuntuu että ensi kesänä lisään vähän dramatiikkaa tänne hempeilyn keskelle, kirjopikarililja, palavarakkaus ja särkynytsydän taitavat olla ainoat vähän tummemmat kasvini. Rohan ja sen alle tummia tulppaaneja yms. kaunottaria:) Ai niin tuossa ruusuorapihlajassa on punaiset kukat vaan tuskin se vielä ensikesänä kukkiikaan. Harmi kun taas pyryttää! Muuten mukavaa viikon jatkoa. T.Minna

    ReplyDelete
  17. Oiiih, ihana Nipponi!!! Tuo pitää hommata ensi tilassa kokoelmiin. *ottaa uuden vihkon käyttöön kasvihankintalistausta varten* heh ;)

    Tuossa 'L. D. Braithwaitella' on ihan samanmallinen kukka kuin 'Leonardo da Vincilla'!

    ReplyDelete
  18. Jaana; Kiva, kun on perintökasveja :-)

    Sametti Hortensia; Muistin juuri, että enpä ole vieläkään postannut omasta samettihortensiastani, vaikka muistaakseni niin pyysit jo joskus kuukausia sitten! Se kasvaa muotopuutarhassa, omenapuun varjossa, kun on niin suurilehtinen että alkaa muuten lurpottaa (ensin istutin sen liian paahteeseen).

    Minna; Kasviyhdistelmien suunnittelu on kivaa ja hyvä syy kaivaa puutarhakirjat ja -lehdet sekä keskittyä niihin pyryn sijaan.

    Tiina; Heh, taas löytyi uusi pioni kokoelmaasi... Ostin muuten viime kesänä taas uuden maljamallisena kukkivan pionin ('Wladyslawa'), se on vaaleanpunainen, toivottavasti se kukkii jo tulevana kesänä. Tuon malliset kukat kuin esimerkiksi 'Nippon Beautyssä' ja 'Bowl of Beautyssä' on niin mahtikauniit.
    Nykyäänkin osataan jalostaa vanhantyylisiä ruusuja, joissa on jatkuva kukinta, niin kuin tämä Braithwaite ja sun da Vinci - no, oli joitakin jatkuvakukintaisia jo 1800-luvulla mutta silti... Noiden perimää on aika vaikea selvittää, ryhdyin selaamaan kiinnostuneena omaa 700-sivuista ruusuensyklopediaani... Se ero noilla ainakin on, että Braithwaite on pensasruusu, Leonardo floribunda-ryhmäruusu jolla on useita kukkia samassa varressa. Sun ruusu on ranskalaisen Meillandin jalostama, sen perimästä löytyi ainakin saksalaisen Kordesin 'Rosamunde', kun taas Braithwaiten jalostukseen on käytetty David Austinin omia varhaisempia lajikkeita.

    ReplyDelete
  19. Mielenkiintoista!! Toivottavasti da Vincit on talvehtineet hyvin. Perunamaan trekolinpuoleinen reuna on kyllä hiekkaisempaa, kun se muuten on sellasta savikkoa. Paitsi että kyllä 'Hanne' -ryhmäruusu on talvehtinut, vaikka se kasvaakin ihan pelkässä märässä savessa.

    ReplyDelete
  20. Kokemukseni mukaan ruusut viihtyvät savessa hyvinkin, sekä omassa pihassa että äitini pihassa Etelä-Ranskassa, siellä maa menee kesäisin suorastaan betoninkovaksi ja ruusut vain kukoistavat. Kai niillä on niin voimakkaat ja syvälle tunkeutuvat juuret.

    ReplyDelete
  21. Nämä perusvahvat punaiset värit sopivat niin hyvin vanhoihin suuriin pihoihin.
    Ihastuttava väriyhdistelmä tuossa kuvassa, jossa on myös persikan värinen päivänlilja.
    Austin-ruusujen terälehdet näyttävät niin hauskan tiiviisti paketoiduilta. En ole vielä malttanut sellaista ostaa, mutta nyt alkaa kovin haluttaa

    ReplyDelete
  22. Suuressa villissä pihassa on kiva olla näkyvän väriset kukat. Ja kun vieressä on punamullattu talo, on näkymä vielä vahvempi.
    Austin-ruusut ovat joskus vähän heikkokasvuisia, mutta toisaalta jatkuva kukinta ja nuo upeat kukat tekevät niistä kokeilemisen arvoisia.

    ReplyDelete
  23. En olisi huomannutkaan, että ruusun ja pioninn muotojen välillä, tai niistä tykkäämisen siis, on ristiriitaa. Hassua, niin se vaan maku menee :) Juu ja molemmat laitoin hankintalistalleni, jos joskus innostun ;)

    ReplyDelete
  24. Makuasioista ei tosiaan käy kiisteleminen, hyvä kun omaa makua itse edes ymmärtää. Kiva että sait taas listalle lisää nimiä :-D

    ReplyDelete
  25. Nippon beauty on ihanan näköinen ja tuoksuinen ♥

    ReplyDelete
  26. No niinhän se onkin, minulle tulee siitä muistaakseni lakritsa mieleen.

    ReplyDelete
  27. "Nippon beautysta" tuli heti mun suosikki!

    ReplyDelete
  28. Pitäisiköhän sille kohta perustaa faniklubi ;-)

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!