Thursday 26 September 2013

Nopeat syövät hitaat

... tai oikeastaan liikkuvat syövät paikallaanpysyvät

Pasuunakukka oli jäänyt ulos eiliseen asti ja se oli pudottanut osan lehdistään, mutta suurimmaksi osaksi kasvia on selvästi maisteltu – kokonaisia versoja on poikki. Nyt kasvi on sisällä ja näyttää siltä kuin olohuoneessani kasvaisi puu. Pieni huone on aiempaakin ahtaampi. Mutta ehkä kasvi saa nyt availla nuppujaan rauhassa.

Here are some plants that are on the deer menu. I'd love to have deer on MY menu!

Helmipihlaja on riivitty lehdistä ja sirotuomipihlaja myös, vaikka sen ei pitäisi kuulua peurojen ruokalistalle.

Kuunliljat syödään aina ensimmäisinä, syreenien ohella. Syreenit laitoinkin jo verkkojen sisään viikkoja sitten. Versonkärkien syöminen kun vie seuraavan kevään kukat. Perennojen kanssa voi olla rennompi, nämähän nousevat joka tapauksessa ensi vuonna kokonaan uudestaan maasta. On vain sääli menettää kauniit syyslehdet.

Tarhakurjenmiekkojen kanssa täytyy olla tarkkana, etteivät kasvit nouse ylös peurojen niitä haukkaillessa. Irti mullasta nostettu juuri ei kestä talvea.
Vieressä kasvaa pronssisara. Koristeheinien kiistaton etu on se, että peurat eivät syö niitä JA ne ovat kauniita syksyllä!

Päivänkakkaratkin ovat maistuneet. Tämä on kerrottu lajike, mutta yksi yksinkertainen luonnonkakkara onneksi kukkii.

Tämä mysteerikasvi, joka ei ole kukkinut ja josta en edelleen tiedä, mitä tämä on, on näköjään myös maukas.

Daaliat syödään aina, joten tämä ei tullut yllätyksenä.

Onneksi toinen 'Arabian Night' -daalioista asustaa verkon sisällä! Verkon sisään vain ei pääse leikkaamaan kuihtuneita kukkia kovin helposti, joten se jää tekemättä.

Hortensiat syödään aina varhain. Tämä Hydrangea serrata 'Bluebird' oli jäänyt verkottamatta, mutta onneksi siitä oli vielä jotakin jäljellä. Tänään tämä sai suojaverkon ympärilleen.

Silmäteräni samettihortensian verkotin jo elokuussa. Se on tehnyt suloisia nukkaisia uusia lehtivauvoja!

Akileijatkin syödään, mutta onneksi nämä ovat kukkineet jo alkukesällä ja kukkivat ensi vuonna taas.

Loppuun täytyy laittaa kasvi, jota EI syödä. Niitäkin on! Nummiajuruoho 'Elfin' kasvaa tietenkin Tolkien-penkissä ja on niin maanmyötäinen, etteivät peurat jaksaisi tällaista kaluta. Peuroilla on nimittäin ärsyttävä tapa syödä laiskasti vain korkeita varsia, mikä tarkoittaa yleensä kukkavarsia tai jopa pelkkiä kukkia. Mutta tämä ihanuus saa kasvaa täysin rauhassa! Tämä muodostaa vihreän tiiviin maton.

Akileija – Aquilegia
Daalia – Dahlia
Helmipihlaja – Sorbus koehneana
Hortensia – Hydrangea
Kuunlilja – Hosta
Nummiajoruoho – Thymus praecox
Pasuunakukka – Brugmansia 
Pronssisara – Carex comans
Päivänkakkara – Leucanthemum
Samettihortensia – Hydrangea aspera ssp. sargentiana
Sirotuomipihlaja – Amelanchier laevis
Syreeni – Syringa
Tarhakurjenmiekka – Iris Germanica-Ryhmä

17 comments :

  1. Nummiajuruohoa meillekin kiitos vaikka ei ole peuroja kiusana. Minulla on vielä kaikki verkotukset tekemättä talven varalle. Työ vähän haittaa puutarhahommia, ja pari vapaapäivää.

    ReplyDelete
  2. Pöhköt peurat, kun eivät ymmärrä kauniin päälle... tai toisaalta ymmärtävät;) Hyvin rauhallinen asenne sinulla! Mutta mitäpä sitä 'riehumaan', tapahtunut, mikä tapahtunut. Ja kasvun ihmehän tapahtuu aina vaan uudelleen;)

    ReplyDelete
  3. Meillä on peuroja. Tosin en tiiä onks ne syäny mittään mun kasveista, puutarha on niin oman onnens nojasa etten huamais vaikka jottain söisivätki. Mut tää sun blogi on hyvää pohjustusta mun mahdolliselle tulevalle taistelulleni peuroja vastaan. :-)

    ReplyDelete
  4. Eiks kukaan ole vielä keksinyt vekotinta joka pelottaisi jollain äänellä tai "diskovaloilla" syöpöt käpälämäkeen.Olisi tietanki nmahdollista , että koko kylänne olisi melkoista pauketta ja valosirkusta. No , entäs aitatalkoot?

    ReplyDelete
  5. Meillä meni toissa yönä pihalta käytännössä kaikki. Pasuunakukat, daaliat, hortensiat... Pakkanen vei, sitä oli melkeen neljä, vaikka ei tässä kaukana olla Saaripalstalta. Pelastetaan mitä voidaan ja juurakot talteen. Kato kävi ja vihreä piha muuttui yössä mustaksi. Kasvihuoneessa on puulämmitys, jolla pärjätään vielä hetki. :)

    ReplyDelete
  6. Ilouutinen Sailalle ja muille peuranvihaajille: Hirvi- ja peurajahti alkaa suurimmassa osassa Suomea syyskuun viimeinen lauantai. Toisinsanoen yksi yö enää nukuttavana! (Joku on täällä hieman liekeissä...)

    ReplyDelete
  7. Ihan samaa kuin edellisessä kommentissa. Kohta alkaa perojen ja hirvien metsästys, jospa ne hiukan vähenisivät.

    ReplyDelete
  8. Voih...oon jo varmaan muutamassa kommentissa sanonut kaiken mitä mulla on mokomista kasvien runtelijoista sanottavaa...onneksi on syksy ja keväällä taas uusi kukoistus edessä. En jaksa edes ajatella millaista olisi taistella mokomien ryökäleiden kans, onneksi niitä ei ole täällä. Samettihortensian lehtivauvat on ihania, nypläät niitä varmaan tuon tuosta?
    Kiitos nimistä postaukseeni, enpä tullut ajatelleeksikaan,että se voisi olla pensaspioni!
    Auvoisia syksyisiä puutarhapäiviä peuroista huolimatta :)

    ReplyDelete
  9. Johan ovat pirullisia mieliharmeja ne peurat edelleen; metsästääkö niitä siellä teidän saarella edes kukaan!?
    Meidät on kutsuttu lauantaina syömään peuranpaistia, se on pakasteesta viime metsästyskaudelta, ei ole kukaan aloittanut metsästyskautta tänä vuonna etuajassa.
    Vaikka en syö itse lihaa, voin siinä toisten syödessä lähettää sinulle myötätuntoisia ajatuksia, että taas on yksi peura vähemmän maailmassa.....

    ReplyDelete
  10. Katja; Nummiajoruoho on niin suloinen, suosittelen! Se ihan kuin halailee maata, niin litteänä se pysyttelee :-)
    Ja kun se kukkii, niin se on violetti matto... harmaa-ajuruoho on hyvin samanlainen.

    Hyvä Mieli; Tässä on vuosien saatossa oppinut, mitä ne syövät ja onneksi syreenit olivatkin jo suojassa aikapäivää sitten - vaikka niitä olikin syöty vähän pitkin kesää. Mutta joka vuosi tulee uusia yllätyksiä, kuten nyt nuo ruostekukat. Harmittaa, kun ne kukkisivat varmasti pitkään muuten! Toisessa olivat vasta nuput. Ja tosiaan, niistäkään ei ole lehtiin koskettu, ainoastaan kukinnot viety :-E

    Maija; Toivottavasti ne eivät tuhoa siellä näin paljon!

    Aila; Heh, aikamoinen sirkus-valoshow se saisi olla :-D Aitatalkoot voisi olla hyvä ratkaisu.

    Jukka; Huh, neljä! Apua. Ja mulla vielä pelakuut ulkona, tosin ihan talon seinustalla. Täällä on kylläkin vielä piha ihan vihreä eikä pakkasen puraisemia lehtiä näy.

    Myrsky ja Minna; JEE! Pauke alkakoon! Toivon, että kaato tapahtuu joka pamauksella!

    Kosotäti; Jeh, toivotaan näin!

    Tiina; Jos kasvin näkee silmissään puuna, niin sitten ei näe pionia puulta ;-) Niinhän se juuri menee. Oi, nypläisin samettia jos verkolta pääsisin, mutta tyydyn pitämään sen tiiviisti verkon suojissa ja ihailemaan silmin.
    Kiitos olet osoittanut valtavaa empatiaa peura-asiassa - sellaista, mihin vain toinen yhtä kasvihullu kykenee!

    ReplyDelete
  11. Suvikummun Marja; Onneksi niitä täällä metsästetään. Kiitos, mieltäni lämmittää ajatus makoisasta peurapaistista!

    ReplyDelete
  12. Kylläpä sinulla on peuroista harmia! Meilläkin niitä näkee joskus tuolla pellolla syömässä, mutta ehkä meillä ei ole mitään niin herkullista syötävää. Tässä joku vuosi, kun minulla oli kasvimaalla lehtikaalia, oli sitä käyty syömässä. Ehkä ne eivät uskalla tulla ihan pihalle asti, meillä on tuollaiset liiketunnistinvalot.

    ReplyDelete
  13. En tiedä, miksi ne täällä tulevat niin röyhkeästi pihoille. Kyllä ne naapureilla käyvät ihan yhtä ahkeraan kuin minunkin pihalla - kaikki uudet hedelmäpuut, syreenit, hortensiat ja parhaat perennat syödään heti kun ne on istutettu, ellei niitä suojata.
    Liiketunnistinvalo voisi olla hyvä, toisaalta en ole varma haluaisinko heräillä sen räpsytykseen, kun Musti liikkuu pihalla etenkin öisin.

    ReplyDelete
  14. No, voi harmitus. Ovatpa peurat ahkerasti napostelleet puutarhassasi. Tuossa taitaisi minulta päästä yksi jos toinenkin ärräpää. Vaatii kyllä aikapaljon luovaa ajattelua keksiä kasveja, jotka eivät peuroille kelpaa. Ei täysin verkotettu puutarhakaan liene paras ratkaisu.

    ReplyDelete
  15. Joo, kyllä on harmitus. Toisaalta, kaikkeen tottuu ja riesansa kullakin. Toisilla on hirmuisesti lehtokotiloita, täällä niitä ei ole.
    Aitaprojektini etenee erittäin hitaasti. Verkkoaitaa en halua, sen sisällä olisi olo kuin keskitysleirillä.

    ReplyDelete
  16. En lakkaa ihmettelemästä, miksi meidän piha (Koskella) säästyy melkein kokonaan peurojen herkuttelulta. Ei daalian daaliaa ole syöty. Ainoastaan pari kesäesikkoa on nypitty maasta, enkä tiedä, oliko sekään peuran tekosia. On niistä peuroista sinulla jatkuva riesa.

    ReplyDelete
  17. Onhan se hienoa ettei kukkia syödä! Ehkä teilläpäin on enemmän asutusta ja liikennettä, täällä on niin rauhallista.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos kommentista!